Vihainen lintu

Melkein viikko on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Minua muuten hämmentää, miten moni kirjoittaa että "ei oo nyt tullut kirjoitettua vähään aikaan, kun ei oo tapahtunut mitään erikoista". Mutta arkipäivissähän se erikoisuus juuri piilekin, eikö!

Mekin olemme koko viikon olleet aika tavallisissa puuhissa. Olemme käyneet katsomassa lampaita, syöneet vadelmia, leikkineet vanhoilla leluilla ja yhdellä uudella. Silti kaikissa näissä pienissä hetkissä on ollut jotain erityistä.

Vähän tuosta uudesta lelusta muuten. Olimme Valon kanssa puistokirpputorilla, ja silmiini osui tuo Angry Birdsin päähahmo. Koska Valo oli käyttäynyt niin kiltisi (eli koska minä halusin sen), ostin sille ihan oman vihaisen linnun. Siskoni luota löytyy jättimäinen Angry Birds -possu, jota Valo ei saisi syödä mutta jonka se aina jostain piilosta löytää ja käy salaa vähän nakertamassa.

Minäkin olisin tykännyt possusta enemmän, mutta on tuo lintukin aika kiva.

En muuten ymmärrä, että vaikka koiran kanssa leikkiminen on ehkä maailman kivointa, sitä ei kuitenkaan tule tehtyä joka päivä. Olen kuitenkin varma, että Valo jaksaisi leikkiä päivittäin.

Koska haluaisin että leikkiminen olisi enemmän osa arkea kuin vain erityistilaisuus, olen kehittänyt pienen hälytysjärjestelmän. Se on hyvin yksinkertainen. Jos satun lenkillä potkaisemaan käpyä, kiveä, keppiä tai muuta vastaavaa, on hyvin helppo huomata, milloin Valo on akuutissa leikkipulassa. Jos se jättää vierivän esineen huomiotta, kaikki on hyvin.

Jos se taas ryntää esineen perään ja menee leikkiasentoon, silloin on jo pahemman luokan leikkihätä.