Kun Valo oli pentu, teimme M:n kanssa kaiken yhdessä. Koulutukset ja koirapuistot kierrettiin yhdessä ja temppuja opetettiin vuoronperään. Lenkit ja ruokailutkin jaettiin tasan puoliksi.
Nykyään kaikki nämä asiat ovat ajautuneet omiin uomiinsa ja meillä on aika selvät sävelet siitä, mitä kukakin tekee.
Minä esimerkiksi leikkaan aina Valon kynnet, M taas poistaa Valon kaikki punkit. Minä menen aamulenkit, M menee iltalenkit. Joitain asioita teemme kyllä vieläkin yhdessä. Esimerkiksi eläinlääkärin pihaan kaartaa aina koko perhe.
Lopulta se taidan kuitenkin olla minä, joka huolehtii Valosta enemmän. Käyn Valon kanssa agilityssa, lenkkeilen sen kanssa useammin ja ruokin, pesetän ja leikitän sitä enemmän kuin M. En silti koe, että Valo olisi jotenkin enemmän minun. Sitä paitsi Valo nuolee aamuisin vain ja ainoastaan M:n käsiä, minun käsiini se ei koske.
Joten ei se Valo ole kummankaan oma. Se on osa perhettä.
Kun koira tulee perheeseen se valitsee HETI jonkun yhen henkilön joka vaan on sen ykkönen pariskunta voi omistaa yhessö koiran mutta koiralle aina toinen niistä on se 1
VastaaPoistaMielenkiintoista, miten eri tavalla sitä voikaan tätä ajatella! Tietysti joissakin perheissä sen huomaa, että kenestä koira pitää eniten. Uskon kuitenkin, että koirat voivat pitää myös koko perhettä yhtä tärkeänä.
Poista