Olen niiiiin iloinen!
Olemme käyneet noin kolmisen kertaa viikossa agilitytreeneissä. Kerran viikossa meillä on ohjatut treenit ja loput kerrat käymme itsekseen. Jokaisella treenikerralla olemme harjoitelleet keinua. Kaikki muut esteet ovat sujuneet jo jonkun aikaa hyvin paitsi tämä yksi.
Kun puolitoista vuotta sitten tutustuimme keinuun, en ajatellut että uuden asian oppimisessa voisi kestää niin hävyttömän kauan. Keinu on ollut meille oikea mörkö. Jauhoimme keinua kuukausia pääsemättä oikeastaan eteenpäin.Kun kerrankin olemme päässeet vähän eteenpäin, on Valo pelästynyt sitä rytinää ja olemme taas joutuneet aloittamaan homman alusta. Hyvin pienin askelin olemme siis edenneet.
Mutta tänään se tapahtui. Valo kulki kokonaisen keinun ihan itse ja vielä pysähtyi loppuun. Voi onnea! Se sai palkaksi melkein kokonaisen nakin siitä, kun olin niin iloinen. Taisi Valokin olla aika tyytyväinen, kun sai herkkuja.
Toki keinussa riittää vielä treenamista. En minä vielä tiedä, kiipeäisikö Valo keinulle radalla. Mutta tällä hetkellä sillä ei ole väliä. Nyt en vain pysty miettimään muuta kuin että keinu keinu keinu. Se meni keinun! Kokonaisen keinun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti