Lihakset rennoiksi - koiran hieronta

Hierooko kukaan teistä koiraansa?

Kannattaisi.

Koiran hierominen rentouttaa lihakset, vilkastuttaa verenkiertoa ja vapauttaa endorfiineja. Käytännössä vaikutukset ovat siis samat kuin ihmisten hieronnassa. Hieronta auttaa esimeriksi jäykkyteen, turvotukseen, lihasjännitykseen, vammojen ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon, urheilevien koirien palautteluun, lihasvoiman maksimointiin, suhteen kehittämiseen ja käsittelyyn totuttamiseen.

En tiennyt koirahieronnasta käytännössä mitään ennen kuin voitimme agilitykisoista koirahierontalahjakortin. Hieroja opetti minulle niksin jos toisen, ja sen jälkeen olen uskaltanut itsekin vähän hieroa Valoa.

Useimmat koirat pitävät hierontaa aika kivana. Valo ei ole koskaan ollut mikään halikoira, mutta hieronnassa sekin rentoutuu, ainakin osittain. Koiraa ei saisikaan koskaan pakottaa hierontaan. Lempeän jämäkästi voi ohjata, mutta koiraa kannattaa kuunnella. 

Valo hierojan käsittelyssä.

Ensinnäkin, ennen hierontaa koira kannattaa käyttää lyhyellä lenkillä. Ei mitään pitkää metsälenkkiä, mutta pieni pissatuslenkki on paikallaan. Ruokaa ei koiralle kannata antaa paria tuntia ennen eikä heti jälkeenkään - et varmaan itsekään haluaisi hierottavaksi täydellä vatsalla.

Tärkeintä koiran hieromisessa lienee kevyet otteet. Ilman ammattitutkintoa hieronta kannattaakin pitää enemmän hiukan kovempana silittelynä kuin järeänä kourimisena suoraan lihakseen - tosin eivät ne ammattilaisetkaan kovin kovaa koske. Hieronnan osana voi pitää koiran varovaista venyttämistä. Varsinkin takatassut voi hyvin venyttää itse koiran seisoessa, kunhan katsoo, että liikeradat pysyvät puhtaina ja suorina.

Tyylistä, tavasta ja kestosta riippuen hierontaa/venyttämistä voi harrastaa päivittäin, viikottain tai kuukausittain. Nopea venyttely esimerkiksi ennen urheilusuoritusta voi vetreyttää koiran lihakset. Jos haluaa kiikuuttaa koiransa asiansa osaavalle hierojalle, on hyvä rytmi noin 3-4 kuukauden välein.

Myös muille kuin urheilua harrastaville koirille hieronta voi olla superjuttu. Lihasjäykkyyttä voi tulla niin huippuluokan kisakoiralle kuin sohvalla viihtyvälle kotikoiralle. Monella koiralla on esimerkiksi niskat jumissa hihnassa vetämisen takia. Lihasjäykkyyden voi huomata esimerkiksi peitsaamisesta, hypyistä kieltäytymisestä ja leikittömyydestä.

Siis - koira kyljelle ja hieromaan! Mallikuvia ja lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä.

Koiran ravinnon ABC

Koiran ravintoasiat eivät kiinnostaneet minua vielä kovinkaan paljon Valon pentuaikana. Syötimme sille ensimmäisen vuoden kasvattajan suosituksesta Royal Caninin pentunappuloita. Sen jälkeen ravintoasiat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän, mutta vieläkään en ole täysin perillä kaikista yksityiskohdista. Pienen lisäraapaisun sain asiaan viime viikonloppuna, kun kävimme agilityseuramme kanssa kuuntelemassa luennon harrastuskoiran huollosta.

Harrastuskoiran hyvinvointi pohjautuu neljään tekijään: ravintoon, kunnon ylläpitoon, vammojen ennaltaehkäisyyn sekä hierontaan. Ravinto on näistä tärkein. Pääravintoaineet koiralle ovat vesi, proteiini, rasva, hiilihydraatit, vitamiinit ja kivennäisaineet.

Rasva on koiran tärkein energianlähde. Välttämättömät rasvahapot ovat omega-6 ja omega-3, joista kannattaa myös huomioida niiden keskinäinen suhde. Hyvä suhde oli luennoitsijamme mielestä 2:1. Usein ruuissa on kuitenkin omega-6:sta huomattavasti enemmän kuin tuplat. Rasvaa tulisi kotikoiralla päivän ruuasta olla noin 35 % kalorimäärästä, aktiivisempina päivinä rasvaa voi olla 40 %. Päivän kestävissä metsästyskisoissa tai paimennuksissa koira voi tarvita jopa puolet päivän ravinnostaan rasvan muodossa.

Proteiinit kantavat myös isoa roolia ja kotikoiralla 30-35 % kalorimäärästä pitäisi tulla proteiinista. Proteiinin puute voi johtaa esimerkiksi ruokahaluttomuuten, väsymykseen, ihon kuntoon ja lihasten katoamiseen.

Ja sitten hiilihydraatit. Ne eivät ole koiralle mikään välttämättömyys, sillä koira ei saa niistä oikeastaan muuta irti kuin energiaa. Hyvänä muistuksena tuli ainakin itselleni se, että jos koira on herkkä lihomaan, kannattaa ruuasta vähentää rasvan sijaan hiilihydraatteja ja lisätä proteiinia. On myös tutkittu, että koiran kestävyys- ja suorituskyky on korkeampi, kun rasvan osuus on korkeampi verrattuna siihen, että hiilihydraattien osuus olisi suuri.

Entä mitä asioita kannattaa huomioida koiranruuan valinnassa? Minkälainen kuivamuona on hyvä? Alla pieni tarkistuslista, jolla pääsee jo melko pitkälle. Lihavoituna olevat asiat ovat niitä parempia vaihtoehtoja.

1. Tarkista proteiinin määrä ja lähteet. (Kasvi- vai eläinperäisiä proteiineja?)
2. Tarkista rasvan lähteet ja määrä. (Kasvi- vai eläinperäisiä rasvoja?)
3. Tarkista hiilareiden lähteet ja määrä. (Riisiä, viljaa, maissia, soijaa vai bataattia ja perunaa?)

Kuivanappuloissa proteiinin ja rasvan määrä lukee suoraan paketissa, mutta koska ruuassa on myös kosteutta, tulee määrä laskea ruuan kuiva-aineista, jotta saadaan oikea suhde.

Esimerkiksi Valon lempparissa Jahti&Vahti Kana ja riisi -ruuassa proteiinipitoisuus on 25 % ja kosteus 9 %. Tästä saadaan proteiinin määräksi (25/91 * 100 =) 27,5 %. Samalla tavalla voidaan laskea myös rasvan osuus, joka kyseisessä ruuassa on (13/91 * 100 =) 14,3 %. Tuhkan osuutta ei tämän paketin kyljessä lue, mutta se on yleensä 5-8 %. Tässä laskin sen olevan 7 %, joten hiilihydraattien osuudeksi jää massiiviset 50,7 %, siis yli puolet! Tämä ei siis olekaan ihan niin hyvä ruoka kuin olin jostain syystä ajatellut.

Koko ravintoasiasta puhuttaessa mielestäni on silti hyvä muistaa, että jokainen koira on yksilö. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Monet koirat elävät täysipainoisen elämän markettimurkinalla, toiset pärjäävät vain barffilla. Ruokapussista löytyvä tieto ei siis aina kerro koko totuutta. Koiran kyljet kertovat totuuden paremmin kuin pussin kylki.

Asiasta vielä kuivanappulaan, pohdinnassa on nappuloiden vaihto johonkin laadukkaampaan, mutta silti kohtuuhintaiseen ruokaan. Mitä te syötätte koirillenne? Onko teillä suosituksia? 

Milloin on oikea aika ottaa koira?

Pohdimme kai melko pitkään koiran ottamista. Kun lopulta päädyimme sellaisen hankkimaan, ei siinä kestänyt kovin kauan, että kuulimme tassuparin tepastelevan kotonamme etsien pureskeltavia johtoja, huonekaluja ja kenkiä.

Nyt kun Valo on jo osa kalustoa ja siitä on ikuisuus, kun Valo on ollut pieni, on pentukuume alkanut nostaa taas päätään. Tai ketä minä yritän huijata. Pentukuume tuli tähän taloon siitä päivästä lähtien, kun unohdin, mitä kaikkea pennun pitäminen tuo tullessaan.

Haluaisin ihan hirveän kovasti toisen koiran. Olen maanitellut M:ää puhumalla koirien välisestä ystävyydestä. Olen surffaillut netissä katsomassa eri koirarotuja ja miettinyt sitä sopivaa meille. Ja olen katsonut kenneleitä jo alkutalvesta lähtien ja löytänytkin sopivan. Pentue syntyi kolme päivää sitten.

Juu, tässä kohtaa ei siis tule ilotulituksin ja ilon kyynelein vuodatettu viesti, jossa kerron, että seitsemän viikon päästä meille tepastaa tuosta pentueesta yksi ihana hauva.

Sillä vaikka minä kovasti tahtoisin toisen koiran, ei meillä vain ole aikaa sille juuri nyt. Ei aikaa, rahaa, eikä oikein tilaakaan.

Olen miettinyt kuumeisesti, että milloin se aika sitten on. Milloin on oikea aika ottaa koira? On se sitten ensimmäinen, toinen, kolmas tai jumantsuikka vaikka viidestoista, on päätös koiran ottamisesta aina yhtä iso asia.

Valon kohdalla minä en kauheasti raha-asioita tai muita miettinyt. Olimme M:n kanssa molemmat täyspäiväisiä opiskelijoita, urheilijoita ja siinä sivussa työskenteleviä. Monesta asiasta täytyi luopua, mutta tilalle saimme paljon enemmän. Saimme Valon. Olenkin alkanut miettimään, että voisiko toisenkin koiran kanssa käydä niin? Että me vain ottaisimme sen, vaikka aika olisikin huono, ja asiat kääntyisivät sitten itsestään omiin uomiinsa?

Sitä sanotaan, että vauvalle ei ole koskaan oikeaa aikaa. Ehkei koirillekaan ole. Mutta silti niitä vaan tupsahtelee, ja kumman hyvin suurin osa niiden kanssa pärjää.

Oletteko kuulleet termistä rajahyöty? Taloudesta tuttu termi toimii mielestäni vallan mainiosti myös koiran hankintaan. Rajahyöty tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä hyödyn kasvua, mitä jonkin tuotteen lisähankinta aiheuttaa tai ei aiheuta.

Yhden koiran omistaminen on, minun tapauksessani, lähes pakollinen tarve. Se tuo niin paljon lisäarvoa elämään, että yhden koiran pitäminen on vähintäänkin kannattavaa. Mutta entä toisen koiran hankkiminen? Meillä on jo yhden koiran tuomat ilot: voin harrastaa agilitya ja muita koiraharrastuksia, käydä pitkillä lenkeillä, heitellä frisbeetä ja tavata muita koiraihmisiä. Kuinka paljon toinen koira tuo tähän yhtälöön lisäarvoa? Kolmannen koiran kohdalla voitaisiin jo puhua laskevasta rajahyödystä. Rahaa menisi enemmän kuin mihin minulla olisi varaa ja aikaa kaikkien kolmen kanssa puuhasteluun ei olisi.

Tiedän, että toisen koiran hankkiminen on vain ajan kysymys. Ennen pitkää se tulee. Se saattaa tulla jo ensi kesänä, tai vasta sitten kun Valo on jo seniori-ikäinen.

Siihen asti yritän pitää kiinni ajatuksesta, että ainakin meillä on yksi koira. Se on jo paljon enemmän, kuin mitä olen uskaltanut toivoa.

Tsatsikiturre

Kävimme Valon kanssa viime vuonna ravintolassa syömässä. Kokemus oli mukava, enkä uskonut, että siitä olisi voinut saada enempää pisteitä. Mutta nyt löysin lähes kympin paikan.

Kävimme taas syömässä hampurilaiset, tosin tällä kertaa kasvispurilaiset. Ruoka oli varsin hyvää, ei mitään MasterChef-tasoa mutta hintansa arvoista. Mutta palvelu. Se ratkaisi diilin.

Ravintolan pitäjä sanoi aluksi, että tämän täytyy olla meidän ensimmäinen kerta. Kun kysyin, miten hän arvasi, kertoi hän muistavansa jokaisen koiran, joka ravintolassa vierailee. Valo sai rapsutuksia, huomioita, sille tuotiin kylmää vettä ja jumantsuikka se sai jopa oman annoksen falafelia ja tsatsikia.

Ei tarvinne erikseen sanoa, että Valo viihtyi hyvin. Ja kukapa koiranomistaja ei viihtyisi hyvin, jos koiraa kohdellaan kauniisti.

Koiraystävällisiä kahviloita ja ravintoloita on nykyään enemmän kuin suppilovahveroita sadesäällä, ja niitä on myös suppiksia helpommin löydettävissä. Itse keksin tämän ruokalan Tassut kartalla -palvelun avulla. Sivuille on listattu ravintoloiden lisäksi mm. koiraystävällisiä kauppoja ja puistoja, jotka voi lajitella kaupungin mukaan. 

Koiran kanssa ravintolaan meneminen on siis oikeastaan varsin hyvä juttu. En usko, että olisimme saaneet ihan niin ystävällistä palvelua ja yhtä monta hymyä, jos Valo olisi jäänyt kotiin.

Miten viilennät koiraasi?

Näillä helteillä sitä taas taputtaa itseään olalle, ettei hankkinutkaan sitä kaikista pörröisintä koiraa. Mutta on se Valonkin turkki melko paksu, ja varmaan joka hurtta on läkähdyksissä, kun lämpömittari kilahtaa yli hellerajan.

Iltapäivälehtien tyyliin ajattelin koota viisi parasta vinkkiä siihen, miten pidät koirasi parhaiten viileänä kuumilla keleillä. Ainakin meillä nämä ovat toimineet. Vaikka ilmat ovatkin viilenemmässä, lämpimiä ilmoja tulee varmasti kesän aikana vielä riittämiin.

1. Pidä jatkuvasti vettä tarjolla. Vatsalaukun kiertymän riski voi helteillä olla suurempi, jos koiran antaa latkia kerralla vatsan täydeltä vettä. Jos siis koira on ollut todella kuumissaan ja janoinen, eikä se ole vähään aikaan juonut, anna vettä pienissä erissä useamman kerran. 

2. Ajoita pidemmät lenkit aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Itse herään hellepäivinä ennen kahdeksaa, jolloin lämpötila on vielä alle 20. 

3. Älä jätä koiraasi autoon pitkäksi aikaa. Tiesitkö, että jos autosi on varjoisalla paikalla 18 asteen lämpötilalla, on autossa 38 astetta? Ja 23 asteen auringossa autossa on jopa 62 astetta lämmintä? Ikkunan avaaminenkaan ei juuri auta. Katso lisää aste-eroja täältä.

4. Jos haluat ulkona viilentää koiraasi, on mahan kasteleminen hyvä keino. Sen sijaan vältä selän kastelemista. Aurinko nimittäin haihduttaa veden nopeasti pois ja selän kasteleminen voi näin ollen jopa lisätä koiran tukalaa oloa. Tämän olen huomannut hyvin myös, kun Valo on viilentänyt itseään. Se menee ojanpenkkaan maha edellä, mutta ei koskaan kastele selkäänsä.

5. Pura koiran energiaa muilla tavoin kuin helteessä juoksemalla. Kuumuus saa vetämättömäksi, mutta olen huomannut, että Valolla riittäisi kyllä helteilläkin virtaa touhuta. Keskipäivällä auringon porottaessa ei kuitenkaan viitsi lämpöhalvauksen pelossa kovinkaan paljon urheilla. Meillä varsinkin uiminen ja sisäaktiviitetit, kuten temppujen tekeminen ja aktivointilelujen käyttäminen, ovat kovassa huudossa.

+ Anna koirallesi jääpaloja! Meillä on pakkasessa jälleen varta vasten Valolle jäädytettyjä pingviinijääpaloja. Valo on aina jääpalan saatuaan ihan superonnessaan.

Mitä antaa koiralle joululahjaksi kun raha on vähissä?

Tänä vuonna toivon joululahjaksi suklaata, hyvää mieltä ja lämpöisiä kelejä.

Valo taas toivoo joulupukilta lähinnä paljon paketteja. Olkoot sisällä vaikka sahanpurua, mutta paketteja pitää olla paljon. Parasta nimittäin on pakettien avaaminen. Vaikka Valolle kelpaisikin sahanpuru, annan sille silti myös ihan oikeita lahjoja.

Opiskelijataloudessa joululahjojen ostaminen vaatii kekseliäisyyttä. Olen kyllä aina ollut tarkka rahasta, emmekä ole koskaan tuhlanneet Valoon mitään älyttömyyksiä. En oikeastaan edes pidä shoppailusta. Minusta on kurjaa ostaa uutta, jos vanhallakin pärjäisi. Tai jos tavaran voisi hankkia käytettynä.

Joululahjat ovat silti minun heikko kohtani.

Voi, miten olisi mukavaa ostaa Valolle ainakin uusi älypeli, jonkinlainen kongi ja uusi, nykyistä kauniimpi ruokakippo. Mutta tarvitseeko Valo näitä asioita todella? No, ei.

Koska lahjoissa Valolle enemmän on enemmän ja paketteja pitää olla ISO KASA, ajattelin että nyt jos koskaan tarvitaan luovuutta. Ja sitä onneksi löytyi, ainakin riittävissä määrin.

Onnistuin nimittäin pitämään kulut nollissa Valon joululahjahankinnoissa. Möin muutaman vanhan koiranlelun eteenpäin. Näillä rahoilla ostin sitten neljä käytettyä pehmolelua (yhdessä tosin vielä laputkin kiinni, joten lienee ihan uusi). Vaikka lelut ovat jo jonkun muiden leikkimiä, ne ovat siistejä ja varmasti mieluisia koiralle. Rahaa jäi vielä yli, ja sillä ostan luita ja muita herkkuja.

Valo on myös aina saanut sukulaisilta lahjoja, joten lahjavuori on ainakin viime vuosina ollut iso.

Kaikki koiranomistajat eivät tietysti lahjo koiraansa millään tavalla. Sekin on ihan ymmärrettävää, ja olisipa muuten tämäkin ongelma aika vähällä vaivalla ratkottu.

Mutta niin. Valo tykkää pakettien avaamisesta ja minä tykkään pakettien antamisesta, niin mikäs siinä sitten. Ajattelin kirjoittaa tähän, että ehkä sitten ensi vuonna Valo saa ihan uudet lelut. Mutta toisaalta, tuskin saa.

Käytetyt lelut ovat nimittäin ihan yhtä hyviä kuin uudetkin.

Kuka menee lenkille?

Minusta on todella mukavaa, että meitä on on kaksi - minä ja M - jakamassa paitsi arkea, mutta myös Valon lenkityksiä. Yksin asuvalla koiranomistajalla on taatusti kädet täynnä töitä! Mutta välillä siitä, että meitä on kaksi, syntyy myös ongelmia.

Alussa melkein kiistelimme siitä, kuka saa mennä lenkille ja kävimmekin usein yhdessä ulkoilemassa. Jollen ihan väärin muista, taisimme vuorotella jopa hihnan pitämisessä! Käymme edelleen yhdessä lenkeillä, mutta paljon aiempaa harvemmin.

En siis todellakaan ajatellut, että tällaisestakin asiasta saisi revittyä ongelmia. Mutta mitä jos lenkkivuorot on unohdettu sopia ja jos molempia väsyttää aamulla? Mitä jos sovitut lenkit unohtuvat? Mitä jos toinen ajautuu kuin huomaamattaan menemään lähes kaikki lenkit?

Koska itse olen järjestelmällisyyden ystävä ja M hajamielisyyden uhri, keksimme tähän ratkaisun:

Toimii.

Meillä on jättimäinen tussitaulu makuuhuoneessamme, mistä myös tämä lenkkiaikataulumme löytyy. Yhtä hyvin tämä voisi tosin olla vaikka muistilappu jääkaapin ovessa. Aiemmin soittelimme tai tekstailimme toisillemme, että kenenkäs vuoro se nyt olikaan ja ehtisitsä mennä kun mä en ehtis. Iltaisin sovimme seuraavan päivän lenkit, mikä alkoi jossain vaiheessa puuduttamaan.

Lenkkiaikataulun teimme yhdessä, kalenterit käsissä. Aikataulu ei ole mitenkään absoluuttinen: jos tulee jotain, niin sitten vaihdetaan. Mutta kyllä tämä omaa suunnittelua ja aikataulutusta helpottaa. Viikonlopun aikataulut vaihtelevat sen verran usein, että olemme jättäneet sen pois aikataulusta.

Olisi todella mielenkiintoista tietää miten muissa kodeissa toimitaan. Siispä kysynkin: miten te sovitte, kuka menee lenkille?

Koirat televisiossa

Koska olohuone on remontin myötä täynnä pahvia ja muovia, emme ole pariin viikkoon katsoneet kotona televisiota. Kapistus on silti selkeästi pysytellyt mielessäni, koska ajattelin listata katsomiani koira-aiheisia ohjelmia. Olen seurannut niitä melko paljon. Kaikkia ei enää näytetä televisiossa, mutta ainakin englanninkielisiä pystyy varmaan aika iisisti katsomaan netistäkin.

Joitakin ohjelmia en ole katsonut paria jaksoa enempää, mutta on niistä silti jonkinlainen kuva syntynyt. En myöskään muista ihan kaikkia ohjelmia, mutta eiköhän tässä suurin osa ole.

Isännän ja koiran käytöskoulu (It's Me or the Dog)
Koirakouluttaja Victoria Stilwell opastaa hukassa olevia koiranomistajia. Stilwell on tyypillinen namipalkkaaja, joka opettaa koiria kehun ja palkan kautta. Yleensä koirilla on jotain perusongelmia, kuten hihnassa vetäminen tai ovikellolle haukkuminen. Välillä ohjelmasta saa kuitenkin itselleenkin jotain kivoja pieniä vinkkejä. Ohjelmassa on kuitenkin joskus ihan ihmeellisiä koiranomistajia (kuten eräs omistaja, joka ei käynyt koiriensa kanssa lenkillä ja joka syötti koirilleen jäätelöä ja teetä päivittäin) joista tulee lähinnä surulliseksi. Yleensä sarja on silti melko viihdyttävä. Meillä on itse asiassa myös Stilwellin koulutuskirja, joka oli ihan luettavaa tavaraa. 

Koirakuiskaaja (Dog Whisperer)
Vähän samantyyppinen sarja kuin tuo ylempi mutta tässä koirilla on yleensä paljon vaikeampia ongelmia. Nojaa, veikkaan kyllä että kaikki tietävät Koirakuiskaajan, niin paljon sitä on televisiossa näytetty. Cesar Millan on mielestäni todella taitava ja tästäkin olen saanut muutamia vinkkejä omaan touhuuni. Joskus Millanin käyttämät keinot tuntuvat aika rankoilta. Ohjelmaa vastaan on tehty adressikin. Niin pitkälle en itse menisi, vaan olen sitä mieltä, että Millan tekee hienoa työtä. Usein ohjelmien koirilla todella on isoja ongelmia, joita ei ihan helpolla saa hoidettua.

Koiran temppukoulu (SuperFetch)
Aika tylsä sarja, en ole katsonut tätä kovin paljon. Sarjan koirakouluttaja opettaa yhdessä koiranomistajan kanssa eri koirille aika huikeitakin temppuja. Vaikka temput ovat välillä todella hienoja, ei sarja silti ole iskenyt minuun. Jakso, jossa koira oppi ajamaan tandempyörällä, on suosikkini!

Koiralle koti (DogTown)
Tämä on ehdoton lempparini kaikista koirasarjoista. Sarjassa esitellään amerikkalaisen löytöeläintalon arkea. Koirien edistystä esimerkiksi katukoirista perheen lemmikeiksi on mukavaa seurata. Tosin välillä koirien kurjalla menneisyydellä mässäillään vähän turhankin paljon. Ja itku siinä tulee silmään, jos koira joudutaankin lopettamaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin sellainen hyvän mielen ohjelma.

Amerikan huippuhurtta (Greatest American Dog)
Tämä tuli muutama vuosi sitten televisiosta, eikä ole tainnut saada jatkoa. Ohjelma oli kuitenkin mielestäni aika viihdyttävä. Koiranomistajat koirineen kilpailivat parhaimman amerikkalaisen koiran tittelistä. Joka jaksossa oli muistaakseni kaksi eri tehtävää ja myös joka jaksossa yksi koirakko lähti kotiin. Sarjasta on myös ilmestynyt ruotsalainen versio Top Dog, josta en tykännyt ihan yhtä paljon.

Koiranpennun vuosi
Ihastuttava sarja koiran kasvusta luovutusikäisestä pennusta 1-vuotiaaksi aikuisenaluksi. Sarjassa lähinnä fiilistellään koiria ja luontoa. Tätä katsoin silloin, kun tein samalla jotain muuta. Tosin välillä jähmetyin tv:n eteen, kun se pentu oli nii-in suloinen.

Koirakouluttaja Tanja Karpela
En kauheasti välitä suomalaisista koirasarjoista, mutta tämä on ihan ok. Karpelalla on hyvä ote koiriin. Ohjelmassa kerrotaan Karpelan omasta koira-arjesta ja koulutetaan muita koiria. Lisäksi joka jaksossa vierailee joku julkkis, jonka kanssa vieraillaan eri eläinaiheisissa paikoissa, kuten eläinsuojelukeskuksessa ja Korkeasaaressa.

Hienosti hihnassa
Tässä ohjelmassa käydään aika perusteellisesti läpi eri koulutusaiheita. Jokaisessa jaksossa keskitytään yhteen aiheeseen, ja muistaakseni ohjelmassa on käsitelty ainakin luoksetuloa, hihnassa kävelyä ja haukkumista.

Koiralle koti 
Tämä on todella sympaattinen sarja. Joka jaksossa esitellään yksi perhe, joka syystä tai toisesta joutuu luopumaan koirastaan. Ohjelmassa myös etsitään koiralle uusi omistaja. Koirat vierailevat kahdessa parhaiten sopivassa kodissa yön tai pari, ja edellinen omistaja päättää lopulta, mihin koira sijoitetaan. Tätä katsoessa tulee hyvälle tuulelle.

Lisäksi Yleltä tulee välillä mielenkiintoisia koira-aiheisia dokumentteja. Ainakin Sairaaksi jalostettu (Pedigree Dogs Exposed) ja Koiran salainen elämä (Horizon: The Secret Life of the Dog) olivat hyviä ja ainakin jälkimmäinen taitaa edelleen olla katsottavissa YLE Areenassa.

Oho, näitä tulikin aika monta! Taidan tykätä telkkarin katselusta... Mitä koira-aiheisia ohjelmia te olette katsoneet?

Ykkösluokan junailijat

Lähdimme Valon kanssa mökille jo muutama päivä sitten M:n jäädessä vielä kotiin paiskimaan töitä. Koska M tarvitsee työmatkoillaan autoa, varasin minulle ja Valolle junaliput.

Valo on matkannut etenkin paikallisjunissa aika useasti. Kerran aikasemmin se on mennyt pidemmän matkan junassa. Ei siis puhuta ihan mistään noviisihauvasta, mutta aika jännät paikat oli silti.

Lippua varatessani kiinnitin huomiota siihen, että koiran paikkaa valitessa vaihtoehtoina oli "lemmikkipaikka" ja "iso lemmikki". Sen enempää ajattelematta valitsin ison lemmikin paikan.

Tämä osottautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Valolla oli reippaasti yli neliömetri tilaa tassutella, makoilla ja odotella. Tämä oli todella mukava yllätys, sillä yleensä junassa Valo ei osaa varoa kanssamatkustajia oikeastaan yhtään. Matkustajat saavat aina pienen jumppatuokion, kun Valo asettaa itsensä keskelle käytävää. Siinä sitä sitten pitäisi loikata yhden keskikokoisen koiran yli jos tahtoo ulos. Ei ihan helppo homma liikkuvassa junassa.

Voi, kuinka moni onkaan astunut Valon hännän päälle. Joka tapauksessa, nyt tätä ongelmaa ei ollut koska tilaa oli enemmän kuin riittävästi. Eikä kukaan ei tallonut Valon häntää.

Sen sijaan takanamme oli pelkkään minikokoiseen jalkatilaan ahtautunut dalmatialainen ja toisessa päässä samaiseen pieneen jalkatilaan ahtautunut jättikokoinen sekarotuinen. Nämä olivat varmaankin niitä "lemmikkipaikkoja". 

Tässä siis oiva vinkki kaikille junamatkustelijoille: jos on iso koira, varaa paikka isolle lemmikille. Paikka maksoi saman verran ja saimme käytännössä oman junaloossin verran tilaa. Voi tietysti olla, että meillä sattui vain käymään hyvä tuuri. On tuo minusta silti kokeilemisen arvoista. 

Mutta voi, nyt minua alkoi säälittää se dalmatialainen ja sekarotuinen. Ne näyttivät aika onnettomilta. 

Koiran kasvattamisesta

Koirien kasvatusmenetelmät tuntuvat olevan aika ajoin hyvinkin tunteita kuohuttava puheenaihe, ja sen takia en ole halunnut kertoa omista kasvatustavoistamme sen enempää, vaikka meillä ei mitään radikaaleja tapoja käytössä olekaan. Minua on aina harmittanut se, että jos koira selkeästi voi hyvin, miksi jonkun ulkopuolisen pitää omassa pätevyydenhalussaan puuttua asiaan.

Erilaisia koiran kasvattamistyylejä on aivan huikea määrä. Jotkut pitävät koiria susien jälkeläisinä, toiset inhimillistävät koiransa. Toiset turvautuvat nameihin, toiset räminäpurkkeihin.

Meillä käytössä on niin namit kuin räminäpurkkikin. Positiivisen vahvistamisen kautta olemme opettaneet Valolle lähes kaiken, mutta hihnassa kulkeminen ja koirien ohittaminen on opetettu juurikin räminäpurkin avulla. Tätä nykyä purkkia ei enää tarvita, koska Valo on jo oppinut, miten haluamme sen lenkillä käyttäytyvän.

Yksi meidän kasvatussäännöistämme on, että kun Valo on hihnassa, se ei saa mennä muiden koirien luo. Tämä sääntö on luotu sen takia, että pidämme Valoa usein myös vapaana. Ajattelen, että jos hihnassa saisi mennä miten sattuu, se menisi luultavasti myös ilman hihnaa miten sattuu. Meillä on siis periaatteessa samat säännöt käytössä niin hihnan kanssa kuin ilmankin. Aiemmin olemme toimineet eri tavalla, mutta olemme kokeilun ja erehdyksen kautta huomanneet, mikä meillä toimii parhaiten.

Harmittavaa kyllä, kaikki eivät aina tunnu ymmärtävän sitä, että meillä on tiettyjä sääntöjä, joita myös haluamme noudattaa. Varsinkin jos ne säännöt eroavat muiden säännöistä.

Varmasti jokainen koiranomistaja on kohdannut koiranomistajia, jotka haluavat antaa koirien haistella toisiaan. Kun minä sitten sanon, että ethän päästä koiraasi tänne, hermostuvat omistajat usein täysin. "Täytyyhän koiran antaa nuuskia toisia koiria" on aika yleinen kommentti. Myös kommentteja minun huonosta kasvatustyylistäni on annettu.

Sitten löytyy niitäkin, ketkä vain antavat koiransa tulla oman koiran luo, ilman kysymistä ja ilmaan minkäänlaista varoitusta. Se on minusta suoraan sanottuna melko ärsyttävää, sillä koskaan ei tiedä, millainen toinen koira on ja miten se käyttäytyy.

Valo on täysin tyytyväinen, se kulkee vieressäni nätisti eikä vedä, ja se saa silloin tällöin peuhata muiden koirien kanssa. Meillä on siis kaikki ok. Mikseivät muut koirien omistajat ymmärrä sitä?

Minulla on vielä paljon opittavaa koirien kasvattamisesta. Valonkin kanssa olemme kokeilleet ties mitä. Nyt olemme kuitenkin löytäneet meille sopivan tyylin, eikä meillä ole mitään suurempia ongelmia koiramme kanssa.

Hyviä kasvatustyylejä on mielestäni monia. Jokaisen pitäisi vaan löytää itselle se sopivin, eikä tuputtaa omaansa muille.

Viilennyskeinoja

Minä olen todellinen vilukissa. Pidän toppatakkeja, pipoa ja lapasia vielä silloinkin, kun kaikki muut ovat siirtyneet kevätvarusteisiin. Jos joudun varjoon, käteni menevät kananlihalle vaikka mittari näyttäisi ennätyslukemia.

Viime päivät ovat siis olleet minun kannaltani todella mukavia. Lämmöstä nauttiminen on kuitenkin välillä hankalaa, kun vieressä maleksii lämpöhalvauksen partaalla oleva koiranretale.

Olen yrittänyt keksiä erinäisiä asioita, joiden avulla Valokin voisi vähän nauttia ulkoilusta. Ensinnäkin, kävelemme luonnollisesti varjossa. Ajoitamme myös pidemmät lenkit aikaiseen aamuun, kun ulkona on vielä viileämpää. Lisäksi valitsemiamme kävelyreittejä piirittävät lammikot, purot ja erinäiset lätäköt.

Aina nämäkään keinot eivät auta. Melkein pelkään, että Valo läähättää vielä kielensä puhki. En edes halua ajatella, mitkä olot oikein runsaskarvaisilla koirilla on. Välillä sitä vaan on erityisen tyytyväinen, että Valo on tolleri eikä vaikkapa samojedi. 

Onneksi sisällä on vähän viileämpää. Sisällä voi myös syödä jääpaloja. Valo rakastaa rouskutella pingviininmuotoisia jääkalikoita (jostakin syystä meiltä ei löydy yhtäkään tavallista jääpalamuottia. Sen sijaan meiltä löytyy pingviinejä, terriereitä ja piparkakku-ukkoja...) ja tekee melkein mitä hyvänsä saadakseen aina vaan uuden.

En olisikaan arvannut, että Valon lempiherkku voisi olla... no, vesi.