Koiran kasvattamisesta

Koirien kasvatusmenetelmät tuntuvat olevan aika ajoin hyvinkin tunteita kuohuttava puheenaihe, ja sen takia en ole halunnut kertoa omista kasvatustavoistamme sen enempää, vaikka meillä ei mitään radikaaleja tapoja käytössä olekaan. Minua on aina harmittanut se, että jos koira selkeästi voi hyvin, miksi jonkun ulkopuolisen pitää omassa pätevyydenhalussaan puuttua asiaan.

Erilaisia koiran kasvattamistyylejä on aivan huikea määrä. Jotkut pitävät koiria susien jälkeläisinä, toiset inhimillistävät koiransa. Toiset turvautuvat nameihin, toiset räminäpurkkeihin.

Meillä käytössä on niin namit kuin räminäpurkkikin. Positiivisen vahvistamisen kautta olemme opettaneet Valolle lähes kaiken, mutta hihnassa kulkeminen ja koirien ohittaminen on opetettu juurikin räminäpurkin avulla. Tätä nykyä purkkia ei enää tarvita, koska Valo on jo oppinut, miten haluamme sen lenkillä käyttäytyvän.

Yksi meidän kasvatussäännöistämme on, että kun Valo on hihnassa, se ei saa mennä muiden koirien luo. Tämä sääntö on luotu sen takia, että pidämme Valoa usein myös vapaana. Ajattelen, että jos hihnassa saisi mennä miten sattuu, se menisi luultavasti myös ilman hihnaa miten sattuu. Meillä on siis periaatteessa samat säännöt käytössä niin hihnan kanssa kuin ilmankin. Aiemmin olemme toimineet eri tavalla, mutta olemme kokeilun ja erehdyksen kautta huomanneet, mikä meillä toimii parhaiten.

Harmittavaa kyllä, kaikki eivät aina tunnu ymmärtävän sitä, että meillä on tiettyjä sääntöjä, joita myös haluamme noudattaa. Varsinkin jos ne säännöt eroavat muiden säännöistä.

Varmasti jokainen koiranomistaja on kohdannut koiranomistajia, jotka haluavat antaa koirien haistella toisiaan. Kun minä sitten sanon, että ethän päästä koiraasi tänne, hermostuvat omistajat usein täysin. "Täytyyhän koiran antaa nuuskia toisia koiria" on aika yleinen kommentti. Myös kommentteja minun huonosta kasvatustyylistäni on annettu.

Sitten löytyy niitäkin, ketkä vain antavat koiransa tulla oman koiran luo, ilman kysymistä ja ilmaan minkäänlaista varoitusta. Se on minusta suoraan sanottuna melko ärsyttävää, sillä koskaan ei tiedä, millainen toinen koira on ja miten se käyttäytyy.

Valo on täysin tyytyväinen, se kulkee vieressäni nätisti eikä vedä, ja se saa silloin tällöin peuhata muiden koirien kanssa. Meillä on siis kaikki ok. Mikseivät muut koirien omistajat ymmärrä sitä?

Minulla on vielä paljon opittavaa koirien kasvattamisesta. Valonkin kanssa olemme kokeilleet ties mitä. Nyt olemme kuitenkin löytäneet meille sopivan tyylin, eikä meillä ole mitään suurempia ongelmia koiramme kanssa.

Hyviä kasvatustyylejä on mielestäni monia. Jokaisen pitäisi vaan löytää itselle se sopivin, eikä tuputtaa omaansa muille.