Kaksi hampurilaista ja koiralle vettä, kiitos

Me raahaamme Valoa mukaan käytännössä kaikkialle. Siksi tuntui loogiselta ottaa se mukaan myös pari iltaa sitten, kun päätimme mennä syömään. (No itse asiassa, ei se kauhean loogiselta tuntunut. Olimme oikeastaan menossa koiraystävälliseen kahvilaan, mutta koska se oli niin kaukana ja kello oli paljon ja meille tuli nälkä, päätimme skipata kahvilan ja mennä käytännössä lähimpään paikkaan, mistä saa jotain syötävää.)

En ole koskaan ennen ottanut koiraa mukaan ravintolaan, ja kyllähän yhtälössä nälkäinen koira + paljon ruokaa + paljon vieraita ihmisiä on jotain mätää. Hiukan meitä siis jännitti.

Onneksi tarjoilijat olivat todella mukavia ja sanoivat, että saamme syödä terassilla, koska muita ihmisiä ei juuri ollut. Koska palelen helposti, olisimme varmasti menneet sisälle syömään jos Valo ei olisi ollut mukana. Ulkona oli kuitenkin lämmin ja minä palelin vain vähän.

Niinpä me söimme ruokaa ja Valo söi omaa tikkuaan, jonka olin ottanut sille mukaan. Todella mukava kokemus kaiken kaikkiaan!

Tuo alin kuva on kyllä vähän lavastettu. Jos näette tuon epämääräisen roskan ihan oikealla alakulmassa, se on oikeasti pihvinpalanen. Valo odottaa, että pääsisi sen kimppuun. Muuten se ei kyllä maannut nätisti tuolin alla vaan meni tyypilliseen tapaansa keskelle terassia makoilemaan.

Mutta joka tapauksessa. Kyllä tämä oli yksi parhaimmista ravintolakokemuksista. Vaikka ruoka ei ollutkaan kovin eksklusiivista, oli seura sitäkin parempaa.