Oho, me voitettiin

Kävimme eilen agiliitämässä möllikisoissa. Ne olivat meille oikeastaan ensimmäiset "oikeat" kisat, sillä edelliset kisat olivat pelkästään oman seuramme jäsenille. Jaa, eiväthän nämäkään tietysti olleet oikeat kisat, vaan epäviralliset. Mutta noin niin kuin kuitenkin.

Olin ensimmäinen, joka ilmoittautui maksi-mölleihin, joten me olimme myös ensimmäisinä radalla. Jos minua ei jännittänyt jo muuten paljon, niin ensimmäisenä oleminen toi vielä oman lisäjännityksensä.

Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi otimme kaksi starttia.

Ensimmäinen startti meni ihan ok, Valo juoksi puomin ohi mutta muuten meni hyvin. Paitsi että minä en rataantutustumisessa ollut katsonut tarpeeksi tarkkaan, että miten se rata nyt menikään. Jätimme yhden esteen kokonaan tekemättä. Saimme näin ollen ensimmäisestä radasta hylätyn, ja minä mietin että miksi ihmeessä.

Tajusin onneksi katsoa muiden suorituksia ja pienen ahaa-elämyksen jälkeen olimme valmiita toiseen starttiimme. Onnistuimme saamaan nollaradan ja minä olin tosi iloinen.

Rata itsessään oli suhteellisen helppo, lähinnä sellaista mukavaa rallattelua. Oli siellä muutama vähän pahempikin kulma, joihin osa koirakoista kompastui. 

Palkintojenjaossa ajattelin, että olisi hienoa jos olisimme 10 parhaan joukossa ja kaivelin reppua samalla kun kuulutettiin möllien paras. Kun ne kuuluttivatkin että "Ohjaaja Emma ja novascotiannoutaja Valo", ajattelin vain että häh. Sitten katsoin, että oliko sen toisen tollerin nimi myös Valo. No ei ollut, kyllä ne meitä tarkoittivat!

Voi vitsit mitkä fiilikset!

Kuvissa on meidän palkinto, Purinan ruokasäkki. (Parvekkeen likaisiin seiniin ei saa kiinnittää huomioita.) Valo sai maistaa palkintoruokaansa iltapalaksi, ja johan maistui. Sille toisaalta maistuu mikä vaan.

On minullla vaan hieno agilitykoira.