Nyt kun Valo on jo osa kalustoa ja siitä on ikuisuus, kun Valo on ollut pieni, on pentukuume alkanut nostaa taas päätään. Tai ketä minä yritän huijata. Pentukuume tuli tähän taloon siitä päivästä lähtien, kun unohdin, mitä kaikkea pennun pitäminen tuo tullessaan.
Haluaisin ihan hirveän kovasti toisen koiran. Olen maanitellut M:ää puhumalla koirien välisestä ystävyydestä. Olen surffaillut netissä katsomassa eri koirarotuja ja miettinyt sitä sopivaa meille. Ja olen katsonut kenneleitä jo alkutalvesta lähtien ja löytänytkin sopivan. Pentue syntyi kolme päivää sitten.
Juu, tässä kohtaa ei siis tule ilotulituksin ja ilon kyynelein vuodatettu viesti, jossa kerron, että seitsemän viikon päästä meille tepastaa tuosta pentueesta yksi ihana hauva.
Sillä vaikka minä kovasti tahtoisin toisen koiran, ei meillä vain ole aikaa sille juuri nyt. Ei aikaa, rahaa, eikä oikein tilaakaan.
Olen miettinyt kuumeisesti, että milloin se aika sitten on. Milloin on oikea aika ottaa koira? On se sitten ensimmäinen, toinen, kolmas tai jumantsuikka vaikka viidestoista, on päätös koiran ottamisesta aina yhtä iso asia.
Valon kohdalla minä en kauheasti raha-asioita tai muita miettinyt. Olimme M:n kanssa molemmat täyspäiväisiä opiskelijoita, urheilijoita ja siinä sivussa työskenteleviä. Monesta asiasta täytyi luopua, mutta tilalle saimme paljon enemmän. Saimme Valon. Olenkin alkanut miettimään, että voisiko toisenkin koiran kanssa käydä niin? Että me vain ottaisimme sen, vaikka aika olisikin huono, ja asiat kääntyisivät sitten itsestään omiin uomiinsa?
Sitä sanotaan, että vauvalle ei ole koskaan oikeaa aikaa. Ehkei koirillekaan ole. Mutta silti niitä vaan tupsahtelee, ja kumman hyvin suurin osa niiden kanssa pärjää.
Oletteko kuulleet termistä rajahyöty? Taloudesta tuttu termi toimii mielestäni vallan mainiosti myös koiran hankintaan. Rajahyöty tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä hyödyn kasvua, mitä jonkin tuotteen lisähankinta aiheuttaa tai ei aiheuta.
Yhden koiran omistaminen on, minun tapauksessani, lähes pakollinen tarve. Se tuo niin paljon lisäarvoa elämään, että yhden koiran pitäminen on vähintäänkin kannattavaa. Mutta entä toisen koiran hankkiminen? Meillä on jo yhden koiran tuomat ilot: voin harrastaa agilitya ja muita koiraharrastuksia, käydä pitkillä lenkeillä, heitellä frisbeetä ja tavata muita koiraihmisiä. Kuinka paljon toinen koira tuo tähän yhtälöön lisäarvoa? Kolmannen koiran kohdalla voitaisiin jo puhua laskevasta rajahyödystä. Rahaa menisi enemmän kuin mihin minulla olisi varaa ja aikaa kaikkien kolmen kanssa puuhasteluun ei olisi.
Tiedän, että toisen koiran hankkiminen on vain ajan kysymys. Ennen pitkää se tulee. Se saattaa tulla jo ensi kesänä, tai vasta sitten kun Valo on jo seniori-ikäinen.
Siihen asti yritän pitää kiinni ajatuksesta, että ainakin meillä on yksi koira. Se on jo paljon enemmän, kuin mitä olen uskaltanut toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti