Leikki vieköön

Leikkiminen on mielestäni yksi koiranomistajan tärkeimmistä tukipilareista, jota ei voi alleviivata tarpeeksi. Jokaisen koiranomistajan tulisi leikkiä koiransa kanssa.

Yhteinen leikkihetki vahvistaa sidettä ja yhteistyötaitoja ja antaa mahdollisuuden tutustua koiraan uudella tavalla. Koiran mieli virkistyy, sen motoriikka ja oppimiskyky kehittyy ja sosiaaliset taidot kohenevat.

Olen kuitenkin viime viikkoina oppinut tärkeän oppitunnin.

Kaikki eivät osaa leikkiä koiriensa kanssa.

Olen ollut mukana kouluttamassa koirakoita seurani pentu- ja arkitottelevaisuuskurssilla, ja siellä moni omistajista palkkaa koiraansa pelkästään nameilla. Eikä siinä mitään, mutta leikkitaukoja pidettäessä koko homma jää monilla seisomiseksi: "Kun ei se tykkää leluista."

Itselleni tämä oli iso oivallus, sillä Valo on pennusta lähtien ollut kova leikkimään ja jo pelkästään lelun esille ottaminen saa aikaan hepulin.

Sitä voisi luulla, että helppohan minun on sanoa, kun omistan riehakkan tollerin. Ja toki näin onkin, minulla on on ollut helppoa. Mutta alussa, kun Valo oli vielä pieni pennun pallero, minua jännitti. Epäröin, että mitenhän sen kanssa kuuluu olla. Yhdessä opettelimme pelisääntöjä, tutkimme toistemme luonteita ja käyttäytymismalleja ja niin - opettelimme myös leikkimään yhdessä. Mistä Valo innostuu, mikä saa sen viikset väpättämään? Milloin leikkiminen on hyvä asia, ja milloin lelu on parempi jättää taskun pohjalle?

Tärkeää on mielestäni oivaltaa, että ei se juju ole pelkästään itse lelussa.

Leikkimisen riemu tulee heittäytymisestä, hauskanpidosta ja yleisestä riekkumisesta. Rymytään koiran kanssa lattialla, viskellään ja vedetään lelua, juostaan pakoon ja kehutaan koiraa hyvästä käyttäytymisestä. Ei siihen aina edes tarvita lelua.

Olen nähnyt lukuisia innokkaita koiraita, joiden omistajat eivät kerta kaikkiaan viitsi leikkiä, ainakaan julkisesti. Palloa pidetään laiskasti kädessä ja sitten päivitellään, kun koira ei innostu. Miksi? Arastellaanko itsensä likoon laittamista? Vai koetaanko leikkihetki turhana?

Leikkiminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin turhaa. Ja jos se tuntuu kankealta, pitää sitä opetella. Yhdessä.