Luin HESY:n sivuilta, että etenkin nuoret parit antavat lemmikkinsä helposti pois esimerkiksi vauvan syntyessä tai kun koiralle ei löydy lomamatkan ajaksi hoitopaikkaa. Voisi kuvitella ihmisten antavan lemmikkinsä helposti pois myös eron hetkellä. Lisäksi Suomessa lopetetaan koiria ainakin eroahdistuksen ja sisäsiisteyden puutteen takia.
Aika rankkaa tekstiä. Mikseivät ihmiset osaa ottaa vastuuta eläimestä, jonka he päättävät hankkia? Sairaustapaukset ja muut vastaavat ovat tietenkin asia erikseen. Voisin kuvitella, että tuonkaltaisissa tilanteissa lemmikille etsitään itse uusi koti.
Minulle koira on koira, eikä ihminen. Mutta myös koira on perheenjäsen. Niinpä, jos joskus tiemme eroavat M:n kanssa, olen aika varma, että meillä olisi jonkinlainen yhteishuoltajuus Valoon. Näin siis olen realistina (piilopessimistinä?) ajatellut. Ehkä se liittyy jotenkin suomalaisuuteen, että kaikkeen pitää varautua. Luonnollisesti kuitenkin toivon ja teen kaikkeni sen eteen, ettei minun tarvitse kokea yhteishuoltajuuden rujoja puolia. Mutta ainakin minä nukkuisin yöni hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti