Luulin aluksi, että ulina johtui jonkinlaisesta hälytyksestä, joten ponkaisin istumaan korvat höröllä täydessä valmiudessa toimimaan. Sitten huomasin, että metakka olikin kuulunut Valosta. Se taisi nähdä aikamoisen hurjaa unta, se makoili nimittäin silmät kiinni omassa kopassaan.
Allaoleva kuva on muuten otettu päiväsaikaan, minulla ei riitä taidot (enkä tiedä riittäkö kamerallanikaan...) saada valoisia kuvia pimeällä.
Sainpa kuitenkin loppuyöstä melkoisen hyvät unet. Nukahdin nimittäin vähitellen uudestaan omaan hihitykseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti