Tollereiden kuuluisi olla ihan oikeastikin vesipetoja, sillä ne on aluperin tarkoitettu noutamaan ammuttuja sorsia vedestä. Harmiksemme Valo ei kuitenkaan tähän päivään asti ole uskaltanut uida oma-aloitteisesti. Muutaman kerran olemme saaneet sen ottamaan pari kauhaisua, kun olemme tarpeeksi vinguttanut lelua ja olleet itsekin vedessä. Koko rumban ajan Valo on vinkunut ja tärissyt ja uimareissun jälkeen se on juossut maalle kuivattelemaan, mutta heti perään tullut takaisin veteen. Kävimme myös kerran koirauimalassa, ja kuin ihmeen kaupalla Valo kroolasi siellä puoli tuntia putkeen.
Vesi siis selvästikin kiinnostaa, mutta syvemmille apajille meneminen on vielä(kin) turhan pelottavaa.
Pidän silti lippuja korkealla. Ehkä vielä joku päivä minä saan tuon koiran uimaan kuin paraskin sorsannoutaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti