Olen aina ajattelut, että koiran rotu on kuin vaate, minkä sisällä koira asustaa. Tämän epämääräisen ajatauksen myötä aloin pohdiskelemaan, miten me päädyimme juuri novascotiannoutajaan. Joillekin rotu on päivänselvä asia, tai edes jotenkuten selvää. (Kuten eräällä hurmaavalla ystävälläni, joka sanoi hankkivansa joko labradorinnoutajan, kääpiömäyräkoiran tai mopsin. Totta puhuen en näe paljoakaan samankaltaisuuksia noilla kolmella rodulla, mutta nykyään ystäväni luona tepastelee nuori kääpiömäyräkoiraneiti). Me aloimme miettiä rotua vasta sitten, kun olimme päättäneet, että nyt hankitaan koira.
Oikeastaan koko juttu on hieman nolostuttava. Löysin aikoinani nimittäin tolleriaiheisen blogin, ja ihastuin kauniisiin koirakuviin niin, että lähettelin M:lle lähes päivittäin kuvia tollereista (etenkin pennuista). Toiveenamme oli saada innokas lenkkiseuralainen ja leikkisä perheenjäsen.
Bingo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti