Ensilumi. Ihana asia, mikäli Valolta kysytään. Siinähän voi kieriskellä, sitä voi syödä ja siihen voi kaivaa kuoppia. Minun ainoa toivensäteeni oli auringonvalo, joka teki maisemasta todella kauniin.
Minä olen nimittäin todellinen vilukissa. Etenkin pakkasten tultua kylmyys tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä. Joillakin onnekkailla on koirat, jotka lumen/kylmän/sateen tultua eivät suostu yhdelläkään tassulla menemään ulos, mutta Valoa ei varmaan hetkauttaisi, vaikka vastassa olisi itse hurrikaani Katrina. Siis pikemminkin mitä kauheampi ilma minun mielestä, sen parempi Valon mielestä.
Mutta onneksi ainakin maisema oli kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti