On tätä päivää odotettukin. En malta odottaa, että voimme taas pitää Valoa ulkona vapaana, mennä agilityyn ja heitellä frisbeetä.
Valosta on kyllä kuoriutunut oikea pro-tason kaulurinpitäjä. Se osaa juoda, leikkiä leluilla ja nukkua omassa kopissaan sen kanssa. Eikä Valo edes enää kolisuta sitä niin paljon, vaan se luikkii ympäriinsä kuin paraskin salaisen palvelun agentti.
Toivottavasti Valon ei kuitenkaan tarvitsisi käyttää kaulurintaitojaan enää koskaan. En nimittäin usko, että kenelläkään tulee kauluria kauhea ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti