Eilen se tapahtui

Viime yö oli pitkä. Valo itki koko yön eikä siinä kauheasti ketään sitten nukuttanut. Neljältä aamuyöllä laitoin korvatulpat ja nukahdin.

Kävimme siis eilen leikkauttamassa Valon. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätimme, että tämä on paras ratkaisu. Itse leikkaus sujui melko nopeasti ja kaikin puolin hyvin. Paitsi että se oli aika kammottavaa katsoa omaa koiraansa vintti pimeänä. Onneksi Valo toipui leikkauksesta nopeasti, nyt se on jo oma itsensä.

Leikkaus on siis jo unohdettu, mutta sen jälkivaikutukset ei. Valolla pitää kymmenen päivän ajan olla kauluri päällään, jottei se pääsisi nuolemaan haavaa. Minä ajattelin, että se saattaisi hieman vierastaa kauluria mutta että kyllä se siitä tottuu.

No ei ole ainakaan vielä tottunut. Se törmäilee koko ajan seiniin, tuoleihin ja lattiaan. Nyt se sentään pääsee jo itse seisoma-asennosta makuulle. On tuo sen touhu silti aikamoista taistelua. Kun kaulurin ottaa ulkoilua varten pois, nousee häntä pystyyn ja olemus kevenee kertaheitosta. Kauluri päällä se näyttää totaalisen surkealta ja pientä, onnetonta vinkunaa kuuluu vähä väliä.

Raukka ei mahdu edes omaan petiinsä kaulurin kanssa.