Onnea on nukkua omassa pedissä

Tänään on Valon viides päivä kaulurin kanssa. Nyt se on onneksi oppinut elämään sen kanssa eikä vaikuta enää niin raukalta kuin aiemmin.

Valon strategia on hyvin yksinkertainen. Se käyttäytyy kuten tavallisestikin, eikä taida aina edes muistaa, että sillä on muovinen tötterö päässään. Tämä johtaa lukemattomiin kolauksiin, kun kauluri ottaa johonkin kiinni. Eipä näytä haittavaan. Se on kyllä ihan kätevää, koska äänestä tiedämme, missä Valo menee.

Valo on myös oppinut kääntämään niskaansa sen verran, että se voi nuohota lattiaa koko imukuppi lattiassa kiinni. Hyvin tehokasta herkkujen seulontaa. Omassa pedissäkin nukkuminen onnistuu. Myös autossa matkustaminen ja nukkuminen kaulurin kanssa sujuu vaivattomasti.

Ainoastaan juominen ja leluilla leikkiminen ei kaulurin kanssa onnistu. Yritys on kyllä kovaa! Kun Valolla on jano, kuuluu keittiöstä kauhea ryminä. Aluksi minä ihmettelin, että mitä ne naapurit oikein touhuavat. Selvisi, että se olikin Valo, joka kaulurillaan töni vesikuppia.

Kyllä tästä siis yli päästään. Nyt ollaan jo puolessa välissä.