Kas siinä pulma. Olemme miettineet Valon sterilisointia. En osaa sanoa, olisiko se oikea ratkaisu vai ei.
Monet tuntuvat perustelevan kastroimista juuri sillä, että näin koiran karkaamiset, aggressiot ja reviiritietoisuus voivat vähentyä. Tällaisissa tapauksissa kastrointi on mielestäni todella ymmärrettävää, ellei jopa odotettavaa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään yllämainituista ongelmista. Valo on todella kiltti koira eikä se pentuaikojen jälkeen ole enää karkaillutkaan.
Miksi me sitten veisimme koiramme leikattavaksi?
Tiettyjen syöpien ja muiden sairauksien riskit pienenevät. Tämäkään ei kuitenkaan ole meidän päällimmäinen syy, vaikka se on tietysti myös hyvä asia. Jos tietäisin varmasti, että sterilisoimalla Valon se saisi lisää elinaikaa, tekisin sen heti. Koska siitä ei kuitenkaan ole varmuutta, on se vain hyvä lisä.
Ongelma löytyy sen sijaan agilitysta.Valo ei pysty keskittymään agilityyn ollenkaan, jos kentältä löytyy hyväntuoksuinen tyttökoira. Halliin, jossa käymme, ei saa edes tuoda juoksuisia narttuja, joten Valon huomion kiinnittäneet koirat ovat muuten vain erityisen kiinnostavia. Lisäksi emme oikein pysty käymään missään koiratapaamisissa, koska Valoa kiinnostaa joku ihan muu kuin leikkiminen. Minusta olisi ihanaa sopia naapureiden ja tuttujen koirien kanssa leikkitreffejä, mutta tällä hetkellä se olisi pelkästään turhauttavaa - kaikille osapuolille.
Tämä ei omasta mielestäni ole kuitenkaan pelkkää mukavuudenhalua. Luulen, että Valollakin olisi parempi olla, kun sen ei tarvitsi edes ajatella tyttökoiria. Emme kuitenkaan aio teettää sillä pentuja.
Silti minua kalvaa pieni syyllisyys, kun mietin tätä asiaa. Pystyn selvästi kuvittelemaan Valon leikkauksen jälkeen kovissa kivuissa ja kauluriin pukeutuneena. Valo osaa olla todella sydäntäraastavan raukka, jos sille tapahtuu jotain ikävää.
Kastroinnissa on kuitenkin paljon hyviä puolia, ja olenkin kallistumassa eläinlääkärille menon puoleen. Huonoja puolia ei mielestäni ole paljon. Leikkaukseen liittyy tietysti aina pieni riski, mutta tämäntyyppisessä rutiinitoimenpiteessä se on luultavasti aika harvinaista, että jotain oikesti sattuisi.
Olen kuullut myös tarinoita siitä, miten koiran persoonallisuus on muuttunut täysin leikkauksen myötä. Koirasta on tullut laiskempi, elottomampi ja huonosti reagoiva. Näitä tarinoita en ole kuitenkaan kuullut yhdeltäkään oikealta koiranomistajalta, vaan tapaukset ovat aina olleet "tutun tuttujen" koiria. Luonne voi tietysti muuttua hieman rauhallisemmaksi esimerkiksi karkailun ja haukkumisen puolesta, mutta sehän on vain hyvä asia.
Ainoaksi todelliseksi miinukseksi mielestäni jää siis koiran kärsimys. Minä en vain kestäisi niitä isoja, surullisennäköisiä nappisilmiä.
Moikka! Eksyin ensimmäistä kertaa blogiiisi,mutta toivottavasti en viimeistä kertaa. Mietit tässä koiran leikkausta, ja mulla olisi tähän kahdensuuntaista tarinaa. Mun teini-iän aikaan meillä oli koira, joka leikattiin joskus nuorena, ja sen käytös muuttui huomattavasti paremmaksi. Koko perhe pystyi hallitsemaan koiran käytöstä, mukaan lukien siis kymmenenvuotiaat teinit. Tuloksena nartut eivät kiinnostuneet läheskään yhtä paljoa ja koiraa oli paljon helpompi kouluttaa käyttäytymään nätisti. Tokoa tai agilitya ei kuitenkaan harrastettu, joten noihin en voi sanoa mitään.
VastaaPoistaToinen tarina on tämän hetkisestä koiruudesta. Koira leikattiin noin vuoden-parin ikäisenä, eikä muutosta ole tullut lainkaan reviiriin tai narttuihin. Se vieläkin vetää narttujen tuoksujen perään, ja juoksukautiset tuoksut saavat leuan väpättämään. Mikulla on kovat traumat takana, mutta sen hormonaalinen käyttäytyminen on kuitenkin leikkaamattoman tasoa.
En ole tosiaan nyt tutustunut enempää teidän tapaukseen, mutta haluan kertoa erilaisista kastraatio-kokemuksista. Itse olisin kyllä sterilisoinut koirani heti kun on mahdollista, sillä en ole missään nimessä teettämässä pentuja. Elämän luonnolliset kutsut tuottavat vain käytösongelmia ja tuskaisia olotiloja koirassa, varsinkin jos koiran luontainen kutsu häiritsee harrastamista sen kanssa. Tietenkin me haluamme pitää eläimemme mahdollisimman luonnollisessa tilassa, mutta joskus on parempi ajatella käytösongelmien syntyä. Jos hormonaalinen toiminta vaikeuttaa teidän eloa, ongelmaan on helppo ratkaisu. On kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että sterilisointi ei tuo haluttua tulosta.
On hyvä painottaa parin päivän ahdistusta monen vuoden onneen. Koirat osaavat erittäin hyvin painella meidän ihmisten säälinappuloita, mutta me päätämme mikä on oikein. Me tulemme muistamaan nämä tapahtumat kauas tulevaisuuteen, mutta koira unohtaa ne heti, kun leikkausarvet ovat parantuneet.
Sun ja perheesi päätös tämä on, mutta suosittelen kyllä leikkaamista. Mun koira nyt ei luonteeltaan muuttunut, mutta mulla on positiivisia kokemuksia leikkauksen rauhoittavasta vaikutuksesta. Valo saattaa viikon, pari esittää marttyyriä, mutta eikö se ole pidemmällä tähtäimellä kannattavaa? Henkilökohtaisesti, ihmiseltä jota et tunne, kannattaa aina leikkauttaa koirat, joilla ei teetä pentuja. Jos teillä on agilityssä ongelma, uskoisin sen loppuvan. Kannattaa tietenkin hankkia ammattilaisen mielipide
Kaikkea hyvää teille! Uskon kyllä, että pystyt tekemään sen oikean ratkaisun, mikä ikinä se teille onkaan.
Vau, kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi ja kokemusten jakamisesta!
PoistaMeillä ei onneksi ole mitään suurempia ongelmia, mutta mukavempaa olisi tietysti ilman niitä pienempiäkään. Sitäkin olen miettinyt, ettei leikkauttaminen välttämättä autakaan, ja olisiko koiran kärsimys siinä tapauksessa turha.
Sinulla on kyllä todella hyvä näkökulma, että mitä pari kurjaa päivää on verrattuna moneen hyvään vuoteen. Ja onhan se leikkauttaminen muutenkin vastuullista.
Hyvät puolet alkavat kyllä aika selvästi peittoamaan huonot puolet.
Meillä on mietinnässä sama asia, tosin kyseessä on narttukoira. Sillä on mielialavaihteluita, valeraskauksia, ahmimiskausia sun muuta hormonitoiminnasta riippuvaa harmia. Minusta näitä asioita ei kannata liikaa ajatella tunteella vaan järjellä. Toki koira on surkea niin kauan kuin haava on kipeä, mutta ei se sure pallien menetystä samallatavalla tunteella kuin ihminen. Varsinkin miesväki suhtautuu poikakoiran leikkaamiseen suurella säälillä ja tunteella, mutta ei koira ajattele niin.
VastaaPoistaMeidän eka tolleri leikattiin kohtutulehduksen takia, eli kyseessä oli narttu. Sen ainut harmi leikkauksen jälkeen oli se, että sille ei tullut enää normaalia hormonien aiheuttamaa karvanlähtöä. Hyvä vai huono asia? Huono siinä mielessä, että muutenkin vahvaturkkisena tollerina se oli aikamoinen lammas karvoineen ja kesällä oli tuskaisen kuumaa. Mutta voi olla että uroksella ei ole tällaista harmia koska nartulla karvanlähtö liittyy enemmän juoksuaikoihin ja hormonitoimintaan.
Olet kyllä ihan oikeassa, tällaiset asiat pitäisi aina päättää järjellä. Se minua hieman lohduttaakin, että Valo unohtanee leikkauksen heti haavojen parannuttua.
PoistaNarttujen leikkauttaminen taitaa olla hieman riskialttiimpaa, vai olenko ihan väärässä? Toisaalta jos koiralla selvästi on hormonitoimintaan liittyvää harmia, on se varmasti parempi helpottaa paitsi omaa, myös koiran elämää.
Karvanlähdön loppuminen olisi kyllä varsinkin kesällä aika kurjaa. Tollereilla on muutenkin ihan tarpeeksi turkkia, voin kuvitella kuinka kuuma teidän neidillänne on ollut. Toisaalta onhan se melko pieni juttu verrattuna kokonaiskuvaan.
Tsemppiä oman päätöksenne pohdinnassa!
Itsekin olen joskus pohtinut, että osaisikohan Urpo olla nätisti toisten uroskoirien kanssa ilman palleja. Meillä tosin leikkaaminen ei tule kuuloonkaan ainakaan vielä, koska Urposta tulee melko varmasti jossain vaiheessa isä. Ehkä sitten kun miehiset velvollisuudet on hoidettu.
VastaaPoistaVaikeita asioita nämä, kun asianomainen ei itse voi ilmaista mielipidettään!
Sanos muuta! Helpottaisi kummasti, jos voisi kysyä suoraan koiralta, että mikä meno ja mikä fiilis.
PoistaJos käytätte koiraa metsästyksessä edes vähän ei kannata. Koirasta tulee niin "lepsu" ja saattaa rauhottua niin paljon ettei ainakaan metsästykseen voi käyttää. Meidänkin Kamu oli agilityssä mutta piti lopettaa, koska sitä kiinnosti niin paljon tytöt. Olemme sen takia vain käyttäneet sitä metsästykseen. Mutta en ole varma vaikuttaako leikkaus agilityn harrastamiseen.
VastaaPoistaTuollaista en osannut ajatellakaan, hyvä huomio! Emme tosin ainakaan vielä ole käyttäneet Valoa ollenkaan metsästykseen, vaikka se on kyllä ollut ajatuksissa.
PoistaMiksette kokeile implanttia/kapselia? vai käyttekö näyttelyissä, ja se on siksi poissuljettu vaihtoehto? Tuo kapselilla olisi 6kk vaikutus, se olisi siitä näppärä kokeilu.
VastaaPoistaTämä oli jostain ihmeen syystä mennyt roskapostiin ja huomasin sen tosi näppärästi vasta nyt, anteeksi!
PoistaMenimmekin jo leikkaukseen, joten tämä on jo vähän vanha juttu. En muuten ole edes kuullut tuollaisesta, tuollaisesta vaihtoehdosta on kyllä hyvä tietää tulevaisuutta ajatellen!
Nimittäin tunnen yhden henkilön joka on kummaltakin koiraltansa leikkuuttanut niin niitä ei voinnut enään sen jälkeen käyttää metsästyksessä. Niistä tuli niin rauhallisia ettei niitä enään kiinnostanut noutaminen. Kannatta miettiä vielä käyttääkö Valoa metsästyksessä. Kannattaa kysyä kasvattajalta usein he osaavat auttaa.
VastaaPoistaAika hurjalta kuulostaa, mutta niin se kai sitten menee. Kasvattajalta kysyminen olisi varmaan aika hyvä juttu!
PoistaLeikkauttamisen kannalla! Leikaattomia ja leikattuja uroksia ja narttuja on ollut kotona.
VastaaPoistaNartun sterilointi on isompi asia, mutta leikkaamaton narttu sai kohtutulehduksia 12-vuotiaana ja lopulta menehtyi 14-vuotiaana emätinkasvaimeen. Yksi sai 5-vuotiaana pahanlaatuisia nisäkasvaimia ja steriloitiin siitä syystä ja eli sen jälkeen myös 14-vuotiaaksi.
Uroksista sai yksi pitää pallinsa, kunnes 10-vuoden paikkeilla hormoniperäiset ongelmat (hormoniperäinen peräaukon turvotus teki kakkaamisesta hyvin vaikeaa ja eturauhenenkin oli selkeästi liikakasvanut) tulivat niin voimaakkaasti koiran elämää haittaviksi, että kastroitiin 11-vuotiaana. Saanut 3 hyvää vuotta ja vain se on jäänyt harmittamaan, että koira kastroitiin niin myöhään. Koirasta tuli vanhoilla päivilläkin rennompi, leikkisämpi ja tulee nykyään ihan kaikkien kanssa toimeen aiemman uroksille pullistelun sijaan.
Noutajauroksen agility oli usein tauolla, kun kierrokset (=stressi) oli niin korkealla narttuhajuista, nometreeneissä narttujen pissat veti puoleensä, vaikka metsällä toimikin. Kastroinnin jälkeen koira on ollut rennompi, leikkisämpi ja se on agilityssa täysin kuulolla. Metsästysominaisuudet oli hyvät ennenkin, eikä kastroinnin myötä ainakaan huonontunut. Riistavietti ja noutohalu löytyy edelleen, toimii ainakin yhtä hyvin, eikä yhteistyötä häiritse enää nartut. Uusien asioiden opettelu on nopeampaa, kun koira ei vaikeuksien eteen tullessa vaihda kiinnostuksen kohdettaan niihin ihaniin narttuhajuihin. Nartuista vedetyt kierrokset enemmänkin häiritsi työntekoa ja nyt kun koira on rento ja pysyy kuulolla, se keskittyy täysillä työntekoon.
Lämpimät suosittelut, nartutkin paranee yllättävän nopeasti, mutta uroksilla leikkauksessa mennään vain ihokerroksen läpi, joten paraneminkin on äärimmäisen nopeaa. Enemmänkin kaikki kokemukset muistakin uroksista on ollut leikkisyyden ja ruokahalun paraneminen (ei paastoa narttuhajuissa), mikä taas on helpottanut yhdessä tekemistä ja palkkaamista -> helpompi motivoida ja kouluttaa.
Kiitos Anonyymi pitkästä kommentistasi!
PoistaKuulostaa kyllä todella hyvältä sinun kokemuksesi. Aika hurjaa, että uroskoirallakin on parantunut terveys leikkauksen myötä.
Olenkin nyt tehnyt päätökseni, ja soitin eläinlääkärille kysyäkseni kastrointiajoista. Valitettavasti ei vielä saatu varattua aikaa, mutta ei sillä onneksi hengenhätä ole - kunhan tulee tehdyksi.
Mun vanhempi uroskoira kastroitiin 12-vuotiaana hormonaalisen sairauden vuoksi ja leikkauksen jälkeisiä muutoksia oli kolme: tavoiteltu seuraus eli sairaus poistui, lisäksi lenkeillä merkkailu väheni ja turkki kasvoi hieman aiempaa pidemmäksi. Leikkauksesta toipuminen sujui ongelmitta.
VastaaPoistaHyvä kuulla positiivisia kokemuksia! Varasimme ensi viikolle nimittäin ajan eläinlääkääriin.
PoistaTosi hienoa, että voi niinkin "helpolla" asialla parantaa koiran sairauden.