Olen huomannut, että Valon kanssa kulkiessa monet tuntemattomat tulevat melko herkästi juttusille. Yleensä puhutaan koirista, välillä jostain ihan muusta. Peruslausahdukset "onpa suloinen koira", "minkä rotuinen se on?" ja "meilläkin on tolleri" on kuultu moneen kertaan. Sen sijaan muutamat muut keskustelunaloitukset ovat jääneet mieleeni niiden omaperäisyyden takia:
- saanksmä kysyä, et karkaileeks teidänkin koira?
- sillähän on punainen nenä!
- tuo seefferi haukkuu tosi kovaa (Valo oli hiljaa eikä muita koiria näy tai kuulu missään)
- niin tuo on semmonen paimenkoira, eiks niin
- ei kun se on noutaja
- paimenkoirahan toi ihan selvästi on
- miten sillä on noin valkoset tassut?
Voi, mistä jäisinkään paitsi ilman koiraa.
Seefferi, voi jestas sentään! Joillakin on loistava koiratuntemus... Urpoa luultiin kerran pentuna mäyräkoiraksi, tosin se oli silloin sylissä niin että jalat oli piilossa.
VastaaPoistaHehe, joo. Ne on kyllä parhaita hetkiä, kun joku tosi tuntija tulee kertomaan minkä rotuisen koiran sitä omistaakaan.
PoistaMäyräkoirassa ja saksanseisojassa on tietysti hirveästi samaa. On ne molemmat sentään koiria :D
Joo noi random ihmisten keskustelunavaukset on mahtavia. Olin junassa tulossa Tikkurilasta seropini kanssa, ja joku mummo alkoi suureen ääneen ihmetellä koirani rotua.
VastaaPoistaTotesin koirani olevan sekarotuinen, puoliksi labradori ja puoliksi englanninspringerspanieli. Siitähän riemu repesi, tädin eno nimittäin sattuu kasvattamaan niitä englanninsettereitä. Seurasi puolen tunnin hauska monologi siitä kuinka hienoa kun minullakin sattuu sellainen olemaan... Joopa joo! :D
Voi että, tuo oli kyllä jo vähän herttaista :D Ihmiset tuntuvat kuulevan aina vain sen, mitä he haluaisivat kuulla!
Poista