Olen jännittänyt koko viikonlopun agilityn SM-kisoja livestreamauksen kautta. Tuttuja siellä ei ole, mutta hienoa seurattavaa kisat silti ovat olleet. Ihan huippusuorituksia ja huippukoiria!
Kisoista innostuneena menimme Valon kanssa tänään treenailemaan. Harjoittelimme kontakteja, välistävetoa, keppikulmia ja irtoavuutta. Aika paljon sisältöä yksiin treeneihin, mutta olin niin tohkeissani, että olisi tehnyt mieli treenata ikuisuus. Valo ei ollut ihan yhtä innossaan ja osoitti lopulta oman näkökantansa treenamiseen, kun se jähmettyi juomakupin viereen sen näköisenä, ettei siitä enää muualle liikuta kuin autoon. Mikä puolentoista tunnin treenin jälkeen kai on ihan hyväksyttävää.
Aksafiilistelyn lisäksi viikonloppuumme ja päiväämme on kuulunut pihafiilistelyä.
Tiedättekö, tällaiset päivät ovat vaan niin parhaita. Kun ei ole mitään suunnitelmia ja voi tehdä mitä haluaa. Ja sitten vain menee ja tekee.
Myös se, että on mahdollisuus olla tekemättä asioita tuntuu hyvältä. Arkisin kaikki menee helposti suorittamiseksi, mutta sunnuntaisin kaikki on sellaista vapaaehtoista rentoilua. Mennään lenkille, koska se on mukavaa, ei siksi, koska on pakko. Mennään treenaamaan, koska tekee mieli.
Ja jätetään väliin ruohonleikkuu, koska juuri nyt ei huvita. Eikä sunnuntaisin tarvitsekaan.
Mä oon kommentoinut varmaan sata kertaa ennenkin, mutta sun blogi on vaan ihan parasta! Tykkään niin lukea juttuja Valosta, arkikuulumisia ja sitten myös harrastuksia :) Sulla on musta tosi hyvä asenne koiraan ja sen kanssa puuhailuun - vähän haastetta ja totta kai tavoitteita, mutta silti iloisella mielellä. Välillä meinaa itsellä kääntyä treenit suu mutrussa vääntämiseksi, johtuneekohan sitten entisestä kilpaurheilutaustasta. Kummasti auttaa kun osaa vaan nauraa, että näin sitten tällä kertaa.. Viimeisinpänä esimerkkinä varmaan kun oma tollo söi mätsäreissä ruusukkeensa ja tämä päätyi vielä valokuvaan..
VastaaPoistaSeuraavaa postausta odotellessa .. :)
Voi vitsit miten iloiseksi sun kommentti teki mut! KIITOS! :) Kyllä se suu välillä täälläkin vääntyilee, mut onneks koirat on aika hyviä hetkessä elämisen ja iloitsemisen valmentajia. Haha! Vaikka tollaset ruusukkeensyömiset sun muut on siinä hetkessä ärsyttäviä, on ne just niitä juttuja, mitä muistelee lämmöllä sitten myöhemmin :)
Poista