Eri kiva koirakaveri

Voi kyynel.

Kyynel minulta juuri meinasi silmäkulmasta tipahtaa, kun Valo tapasi ystäväni koiran Cocon. Coco on pirteä ja kaunis perhoskoira, jolla on pienestä koostaan huolimatta virtaa kuin voimalaitoksessa. Vaikka Coco on hyvän ystäväni koira ja kohta jo kaksivuotias, tapasi se Valon ensimmäistä kertaa vasta nyt.

Valo ei ole pentuaikojensa jälkeen haalinut ympärilleen kauheasti koirakavereita. Tai siis yhtään, jos tarkkoja ollaan. Agilitystä löytyy toki muutama varsin mukava tyyppi, mutta mitään varsinaisia leikkejä heidän kanssaan emme ole koskaan viritelleet. Naapuruston koiratkin ovat olleet lähinnä nuuhkaisututtuja.

Koirakavereiden vähyys johtuu pitkälti siitä, että Valo ei oikein osaa olla koirien kanssa. Enkä puhu nyt agressiivisuudesta.

Valon ollessa pentu sosiaalistimme sitä kovasti ja päivän parhaat hetket olivatkin leikkihetket muiden pentujen kanssa. Yritin sinnikkäästi jatkaa leikkihetkien järjestämistä, mutta Valon kasvaessa kuvioon astuivat mukaan hormonit. Kyllä te tiedätte, ne hormonit jotka saavat unohtamaan leikkimisen ja tajuamaan oman lisääntymiskykynsä. Eikä haitannut, vaikkei tyttökoiria ollut lähettyvillä, kyllä poikakoiratkin kelpasivat.

Kun tilanne lopulta meni siihen, että koiran tavattuaan Valo ei kielloista huolimatta tehnyt enää muuta kuin astumisyrityksiä, luovutin koirakavereiden haalimisen. Tilanne ei ollut mukava niin toiselle koiralle, minulle kuin Valollekaan. Valon kastroinnin jälkeen tilanne helpottui huomattavasti, mutta leikkiyritykset olivat aika onnettomia edelleen.

Mutta palataan takaisin Cocoon ja minun vuodattamaani kyyneleeseen. Se oli nimittäin ilon kyynel.

Ystäväni ehdotti nimittäin koiratreffejä, ja suostuin siihen varauksella. Toiset koirat ovat aina kiinnostaneet Valoa ja se on sosiaalinen luonteeltaan, joten ajattelin, että ehkä nyt olisi sopiva hetki taas kokeilla. 

Ja hyvin siinä kävi. Epäilevä Eemeli sai nenilleen, kun huomasin että Valo ja Coco tulivat hyvin toimeen ja välillä, huomattavasta kokoerosta huolimatta, ne jopa leikkivät yhdessä. Ensimmäistä kertaa reiluun kahteen vuoteen Valo otti leikkiasennon toisen koiran kanssa! Ei niistä mitään bestiksiä tullut, mutta kuitenkin. Ne ottivat ensimmäisen askeleen kohti toveruutta.

Enempää en olisi saattanut toivoa.