Täältä tullaan, menestys!

Viime sunnuntaina starttasimme kolmansissa virallisissa kisoissamme. Suoritimme pelkän hyppyradan, ja se oli hyvä päätös. En usko, että Valo olisi tällä kertaa jaksanut tehdä niin hyvällä draivilla, jos suoritettavia ratoja olisi ollut kolme. Yhdessäkin oli tekemistä.

En oikein tiedä, miten meidän olisi paras valmistautua kisasuoritukseen. Tärkeää on tietysti lämmitellä tarpeeksi, mutta meidän tapauksessa lämmittely on kuitenkin parasta pitää minimaalisena. Valo on niin innostunut päästessään kisoihin että se tärisee ja vinkuu kaiken energiansa ihan loppuun. Kun lopulta on aika mennä radalle, on suurin osa innostuksesta jo täristy, enkä saa haluamaani vauhtia suoritukseen.

Joka tapauksessa, rata meni mielestäni oikein hyvin. Lopussa, kun takaaleikkaasin hypyn kohdalta kepeille, Valo pysähtyi hetkeksi ja saimme siitä kiellon.

Tiesin jo rataan tutustuessa, että takaaleikkaus tuossa kohtaa oli riski. Ajattelin, että jos hidastan omaa vauhtiani tarpeeksi, Valo kyllä hyppää, mutta eipäs hypännyt. Pitää siis treenata lisää.

Tulimme lopulta seitsemänsiksi 35 koirakon joukosta. Ei siis ihan huonosti, mutta olisihan se paremminkin voinut mennä. Aluksi minua harmitti aika kovasti, ja tuntui että olemme maailman surkeimpia. Että ei tässä touhussa ole mitään järkeä.

Sitten katsoin suorituksen videolta pariin otteeseen uudestaan ja huomasin, että ehkä siinä on sittenkin jotain järkeä. Edes vähän.

Ei muuta kuin kentälle vaan. Me kyllä jaksetaan treenata.

Ja joku päivä me vielä saadaan nollatulos.