Koiramaista päivää!

Tänään se taas on, koiranpäivä.

Aika mahtavaa, että tällaisia järjestetään. Koiria voisi minun puolestani kyllä juhlistaa vaikka joka toinen päivä. Niitä karvaisia kavereita, ihmisen parhaita ystäviä, lämpöpattereita, sankareita, ikiliikkujia, mököttäjiä ja ikuisia ilopillereitä. Ne jos ketkä ovat ansainneet oman päivänsä, vähän lisähuomiota arkeen. Ehkä ylimääräisen ulkoilulenkin, pari palaa makkaraa tai pitkän leikkihetken.

Nyt on ehkä vähän nolostuttavaa myöntää, että minä en ole nähnyt Valoa oikeastaan koko päivänä. Tapaan kohta, suoraan töiden jälkeen, muutaman ystävän ruuan äärellä ja Valo viettää koko päivän M:n isän luona hoidossa.

No, mitä tähän nyt sanoisi. Ööh, meillä on koiranpäivä aina?

Paitsi siis tänään.