Pääsiäisen parhaat palat

Hyvää pääsiäistä toverit! Ai että loma ja lämpimät kelit ovat tehneet hyvää tahmeaksi menneelle mielelle.

Meidän koko perheellä on ollut, saanko sanoa, melko munarikas pääsiäinen.

Minä ja M piilotimme toisillemme suklaamunia, joita piti sitten etsiä kuumaa-kylmää -tekniikalla. Valokin pääsi osalliseksi munahurmokseen. Se sai koiramaailmassa kuuluisaksi kiirineen munalelun omakseen. Tämä ei kylläkään ollut se alkuperäinen versio, vaan kymmenen euron jäljennös, jonka löysimme Mustista ja Mirristä.

Olen katsonut nettikaupoista näitä kyseisiä munaleluja ties kuinka pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi ostaa sellaista. Kun Valon lempilelu, keltainen vinkupallo, otti ja hajosi pari päivää sitten, kävimme hakemassa uuden samanlaisen. Ja siinä kaupan hyllyllä, heti vinkupallojen vieressä se sitten oli. The munapallo.

Täytyy kyllä sanoa, että lelu oli aivan mainio! Valo ei meinannut karvoissansa pysyä, kun sai käpäliinsä tämän uuden aarteensa. Mutta oli siinä huonotkin puolensa. Hauskaa riitti noin kymmenen minuuttia, ja sitten Valo onnistui jäytämään lelunsa rikki.
 
Minä luulin, että tämä oli nyt the koiranlelu, hajoamaton ja ikuinen ilo, mutta ei näköjään. Ehkä olisi pitänyt ostaa se aito ja alkuperäinen versio. Ei siihen toisaalta tullut kuin pieni särö kylkeen, joten kyllä sillä muutamat leikit vielä aikaiseksi saa.

Toisaalta, nyt kun sitä ajattelee, niin eivät ne ikuisesti ehjinä pysyvät lelut ole niitä parhaita. Minun mielestäni kylläkin, mutta Valon mielestä paras osuus on riuhtoa ja repiä lelut riekaleiksi.

Paitsi pehmolelut. Niitä kuuluu vain kanniskella paikasta toiseen, vähän nuolla ja pitää pään alla.