Jättimäinen papukaija

Tänään on ollut varsin onnistunut vapaapäivä. Emme ole tehneet mitään sen kummempaa ja siitä se erityisyys tuleekin. Kun kokonaisen päivän ajan saa vain olla ja möllöttää. (No, olen kyllä järjestellyt mappeja, tiskannut ja taisin koskea imuuriinkin, mutta ajatuksen tasolla möllötin kuitenkin.)

Valo on sen sijaan ottanut rennosti. Mitä nyt hiukan säikähtänyt sisälle pölähtänyttä herhiläistä, mutta onnistuneen vapautuksen jälkeen Valo on taas ollut hyvin tyyni.

Paitsi sitten ulkona. Valo on tämän päivän aikana kastanut tassunsa lampeen, yrittänyt pyydystää sammakon, ulvonut ambulanssille ja juossut käpyjen perässä. Ja ihmettelyt pientä poikaa, joka huusi "TÄÄLLÄ ON JÄTTIMÄINEN PAPUKAIJA" Valon nähdessäään.

Ihmettelin muuten minäkin vähän. Selvisi, että se olikin vain hämäyskeino, jotta pojan kaveri juoksisi pojan luokse ihmettelemään suurta lintua. Se kyllä toimi. Valtava papukaija taitaa siis olla paljon mielenkiintoisempi asia kuin keskikokoinen koira.

Mutta yhden asian tahtoisin tietää. Miten Valo onnistuukin aina saamaan turkkinsa täyteen kaikenlaista epämääräistä roskaa?