Radat olivat helppoja ja ne menivätkin oikein hyvin, mutta molemmissa tuli silti pienet virheet. Hyppyradasta saimme virheen, kun Valo tiputti riman ja agiradasta tuli kielto, kun Valo juoksi puomin ohi minun ohjatessa epähuomiossa sille liian myöhään.
Ja ai että harmittaa. Olisimme pystyneet parempaan. Jos olisin vain keskittynyt koko radan ajan, jos olisin katsonut koiraan, jos olisin ohjannut selkeämmin...Sellaisina hetkinä, kun luva on yhden rimanpudotuksen takana, harmittaa niin pirun vietävästi. Vaikka virheistä huolimatta tulimme toisella radalla neljänsiksi ja toisella kolmansiksi, harmitus kyti mahassani kuin pahinkin vatsatauti.
Mutta on se agility kaiken harmituksen arvoista. Sillä kun niitä onnistumisia tulee, on ne sitten treenatessa tai kisatessa, ne tuntuvat paremmalta kuin mikään muu. Eikä silloin edes muista, että joskus on mennyt huonostikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti