Askel kerrallaan

Tajusin, että vaikka kävinkin läpi viime vuoden tapahtumat, en ole pohtinut yhtään ensi vuotta.

Nyt tiedän miksi.

Yritin miettiä, mitä me voisimme tavoitella ja kahlasin läpi muiden blogistien kunnianhimoisia suunnitelmia. Kun lukee valioitumisesta ja pelastuskoirahaaveista, alkaa siinä nokka täristä itse kullakin. Meidän tavoitteemme tuntuvat niihin verrattuna niin kovin pieniltä. Yritän kuitenkin uskotella itselleni, että kukin tyylillään ja että kaikki tavoitteet ovat yhtä hyviä, joten tässä meidän tavoitteemme.

Tavoitteet ovat korkealla.

Ensinnäkin, tärkeimpänä pyrkimyksenä on aloittaa kisailu agilityssä. Tämä kuulostaa tietysti ihan hyvältä, mutta se on käytännössä jo saavutettu sillä olen jo ilmoittautunut ensimmäisiin kisoihin. No, ainakaan en luo tyhjiä odotuksia.

Toinen tavoite liittyen aksailuun on luokkanousu. En tiedä onko se mahdollista, ehkä ei edes ole. Kuvittelen kuitenkin, että vuodessa ehtii tapahtua yhtä sun toista, ja luokkanousu kakkosiin olisi ulottuvillamme. Tämä voisi olla meidän kovan luokan tavoite.

Muitakin tavoitteita on, tosin vähän pienempiä. Olen jo pitkään halunnut kokeilla Valon kanssa eri lajeja vepestä hakuun ja flyballista rallytokoon. Vuoden 2014 tavoite on siis kokeilla edes yhtä uutta lajia.

Niin, ja pyrkimyksenä on myös pysyä terveenä ja elämäniloisena. Ne taitavat olla ne kaikista tärkeimmät.

Nyt kun luen nämä uudestaan, ne näyttäväkin ihan hyviltä. Ainakin ne ovat meille sopivat.