Sivut

5.12.2013

Säikähdys lenkillä

Olen tänään tehnyt töitä kotoa käsin. Aamupäivällä pyrytti, ja lähdimme sen kunniaksi pienelle lenkille.

Otin lelun mukaan ja heittelin sitä aikani, kunnes alkoi kuulua ryminää. Samalla sekunnilla kolme salskeaa irlanninsusikoiraa laukkasivat suoraa päätä meitä kohti. Omistajaa ei näkynyt missään.

Säikähdimme molemmat, mutta Valo toimi onneksi esimerkillisesti. Se tuli taakseni käskystä ja minä pidin vierailijat loitolla. Onneksi koirat eivät edes vaikuttaneet kovin kiinnostuneilta Valosta ja pysyivät loitolla.

Hetken päästä koirien omistajakin tuli paikalle, huikkasi anteeksi ja lähti menemään. 

Tapahtuma jäi kalvamaan mieltäni. Vaikka meille ei käynyt kuinkaan, ei se silti kovin mukavaa ollut. Ymmärrän, että koiria halutaan pitää vapaana, olihan Valokin vapaana kun tämä sattui. Mutta silti. Kun vieras, vieläpä iso koira rymistää luokse, on vaikea aavistaa mitä seuraavaksi tapahtuu.


Valo onneksi unohti tapahtuman äkkiä. Ehkä minunkin pitäisi.

5 kommenttia:

  1. Näitä tapauksia kuulee valitettavan usein - eikä "karkulaisen" omistaja pyydä edes anteeksi. Minusta pitää olla kyllä niin äärimmäisen varma koirastaan ja sen pysäytyksestä/luoksetulosta, jos sitä pitää vapaana. Onneksi ei käynyt kuinkaan, kaverini koiralle kävi toisin - vieras koira ilmestyi puskista ja puri kiinni. Tikkausreissulle onneksi "vain" joutui, mutta olisi voinut käydä tosi huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä totta. Itsekään en pitäisi Valoa vapaana, jos olisi pienikin epäilys, että se saattaisi karata. Voi ei, todella inhottava tuo kaverisi tapaus :( Onneksi koira selvisi!

      Poista
  2. Onneksi selvisitte säikähdyksellä!! Minä suhtaudun koiran vapaana pitoon aika yrmeästi. Tietenkin on eri asia kun ollaan jossain Sipoonkorvessa tms. Mutta lähimetsässä, lenkkipoluilla ja muilla, mielestäni koiran tulisi olla kiinni. Liikumme perheen kanssa aika paljon itse metsissä, lenkkipoluilla ja minua suorastaan ottaa päähän kun vastaan tulee koira vapaana, häntää huiskien ja meitä kohti. Vanhempi lapsi tietenkin aina innostuu, toisin kuin minä. Vaikka omistaja onkin varma koirastaan, minä en. Kerran mieheni juostessa lenkkiä metsässä, vastaan tullut koira puri häntä jalkaan. Koira oli pitkässä flexissä ja varmaankin koki jostain syystä ahdistusta juosten lähestyvästä miehestäni. Omistaja yllättyi täysin koiransa reaktioista, sillä ei ehkä olisi uskonut että hänen koiransa tekee niin. Lapsetkin keksivät kaikkea täysin yllättävää, vaikka ikinä ei kuvittelisi että "minun lapseni" keksii jotain niin tyhmää, vaarallista tai ikävää. Nimim kokemusta on. Summa summarum, koskaan ei voi olla täysin varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan siis Elina, ettemme törmää toisiimme ulkoillessa ;) Minä nimittäin pidän Valoa vapaana lähimetsässä. Aika harvoin ketään tulee edes vastaan. Lisäksi Valo pysyy koko ajan näköpiirissäni ja n 10 metrin päässä minusta, ja silloin kun joku tulee vastaan, otan Valon viereeni. Tämä on osoittautunut aika idioottivarmaksi tavaksi. Toki mitä tahansa voi sattua, ja jos Valolla olisi vähänkään aggressiivisia taipumuksia, en pitäisi sitä vapaana täällä kotosalla.

      Minusta koiran vierelle ottaminen on kohteliasta vastaantulijaa kohtaan, myös silloin kun koira on hihnassa. Niin kuin itsekin huomautit, pitkässä flexissä koira on melkein kuin vapaana. Ja olet ihan oikeassa, eivät muut voi tietää minkälainen koira milloinkin tassuttelee vastaan! Kun ollaan ajatuksella liikenteessä, niin vältytään ikävyyksiltä :)

      Poista
    2. Nooh, en minä kenellekään ole ruvennut ärhentelemään :) Että törmätään vaan, tyttö on innoissaan koirista!

      Poista