Helposti uusi vuosi meni sen takia, että Valo oli varsinainen mallikoirakansalainen. Se haukahti kerran sisällä yhdelle raketille, ja se oli siinä. Ulkona pihalla se vain katsoi raketteja eikä edes tahtonut takaisin sisälle.
Tämän ansiosta aloin miettiä, miten helppo koira meillä onkaan. Muiden taisteluita lukiessa ja kuullessa sitä tulee vain sellainen olo, että olemme me aika onnekkaita. Jo koiraa hankkiessa tosin alleviivasin sitä, että olemme ensikertalaisia. Sen takia päädyimmekin hankkimaan Valon sellaiselta kasvattajalta, jolle hyvä luonne oli pentuja teettäessä tärkeämpi peruste kuin esimerkiksi näyttelymenestys.
Niin - Valo on todella kiltti. Se tulee luokse pyynnöstä ja uskoo käskyjä kerrasta. Se pitää ihmisistä eikä vedä hihnassa. Eikä se varasta ruokaa edes matalalta sohvapöydältä, vaikka siihen unohtaisi yöksi kokonaisen kanankoiven.
Valo ei myöskään pure koskaan, edes leikkiessä. Valo leikkii aina todella varovaisesti, ettei sen hampaat vahingossakaan osuisi käteen. Leikkiessä saattaa kuulua pientä murinaa, muuten Valo ei ole koskaan murissut yhdellekään ihmiselle. Valolle on myös todella helppo opettaa uusia temppuja, ja sen mielestä temppujen tekeminen on vähintäänkin maailman parasta.
Uudet asiat Valo kohtaa mielenkiinnolla. En tähän hätään keksi mitään, mitä Valo pelkäisi, se on melkein joka tilanteessa reipas ja rento.
Tässä minä sitten istun ja mietin, että mitä ihmettä. Omalla kasvatuksellamme on varmaankin ollut jotain merkitystä, mutta en todellakaan pidä itseäni minään superkasvattajana. Itseasiassa, melkeinpä päivastoin. Olen välillä todella epälooginen, hermostun ja poljen jalkaa. Ja silti tuosta turresta on tullut noinkin kiltti, varsinainen Risto Reipas.
Tosin on varmaan paikallaan mainita, että ei meilläkään aina näin hyvin ole mennyt. Kyllä Valo rajojaan on kokeillut. Mutta aika helpolla olemme silti pääseet. Uskon, että kyseessä on kuitenkin enemmän luonne- kuin kasvatusasia. Valo vain on luonteeltaan sellainen, että se haluaa miellyttää.
Ja sehän sopii mainiosti. Asun oikein mielelläni Risto Reippaan kanssa.
Yhtäaikaa sekä piristävä että kateutta herättävä postaus. :D Se ei kyllä mitenkään ole teidän vika, oman pään kanssa tässä on ongelmia. Mulla on herännyt samanlainen fiilis (tuon helppouden ja onnekkuuden kanssa) teidän blogia lukiessa, että ootte kyllä toisillenne todella sopivat. :)
VastaaPoistaNiin minäkin luulen :) Mutta älä ihmeessä ole kateellinen! Kyllä Valo osaa sikaillakin harva se päivä.
PoistaÄlä turhaan vähättele itseäsi! Onhan koirissa toki lähtökohtaisesti suuriakin eroja, mutta kyllä omistajallakin iso merkitys on. Ehkä palaset juurikin loksahtavat parhaiten paikalleen, kun ei turhia stressaa ja keskittyy siihen olennaiseen eli koiran kanssa elämiseen ja olemiseen niin kuin olet tehnyt :) Valo kuulostaa kyllä aivan ihanalta koiralta!
VastaaPoistaJoo, kyllä se omistajakin varmasti vaikuttaa. Olet kyllä niin oikeassa, tärkeintä on vaan ottaa päivä kerrallaan ja turhat stressit pois :) Valo kiittää, ihana se kyllä on!
PoistaHei, en ollut huomannut sinun kommenttia, jonka olit jättänyt minulle Ruskan nukutukseen liittyen ja sitten muokkasin sitä sivua niin, että koko kommentti katosi! :(
VastaaPoistaOlen miettinyt, että jos vielä keräisin rohkeuteni ja ottaisin kuitenkin joskus uudestaan tolleripennun, niin ihana rotu se on ja ihan kamalan kaunis... :)
No worries, ihmettelinkin että mihin se kommentti katosi!
PoistaJa kannatan :) Tollerit ovat vaan parhaita.
Kiitos! Käyn kurkkaamassa blogisi :)
VastaaPoista