Hyvä on, minä kärjistin vähän.
Nämä mielikuvat ovat silti olemassa, ja selvää on, että minä olen tästä kaukana. Eräänlaisena koiranoviisina olenkin törmännyt muiden koiranomistajien vähättelyyn ja ylimielisyyteen.
Koiranomistajan tärkein tehtävä on mielestäni pitää koira onnellisena ja terveenä, ja minä olen onnistunut siinä ihan kiitettävin arvosanoin. Silti moni on kauhistunut siitä, etten syötä Valolle raakaruokaa, etten pese sitä oikeastaan ollenkaan ja että hankkimamme dami on noutokapulan sijasta toimittanut lelun virkaa.
Vähän aikaa sitten minulle sanottiin "ai sulla on tollainen kotikoira" kun kerroin, että ainoa varsinainen harrastuksemme on agility.
Huh huh, sanon minä.
Toki on hyvä, että koiramaailmassa on jokin roti. Välinpitämättömät ja liian kiireiset koiranomistajat tarvitsevat ehdottomasti ravistelua. Perushyvät koiranomistajat sen sijaan pärjännevät ihan hyvin omin avuin.
Vaikka Valo on minulle äärettömän tärkeä, se ei ole koko maailmani. En ehdi rallatella sen kanssa päivästä toiseen, koska elämääni kuuluu paljon muutakin. Ja vaikka ehtisin, en silti haluaisi viettää sen kanssa päiväni jokaista tuntia. Monta tuntia toki, mutta ei jokaista. Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutten halua olla pelkästään koiraihminen.
Ja kyllä Valokin arvostaa omaa aikaa. Se on oikein tyytyväinen, kun se saa käpertyä omaan petiinsä ja nukkua muutaman tunnin ihan omissa oloissa.
Opin mielelläni lisää, ja haluan kehittyä koiranomistajana. Ja tietysti toivon, että Valolla on hyvä olla.
En vain ole vakuuttunut siitä, että paras mahdollinen elämä olisi saavuttamattomissa, vaikka en tietäisikään Valon säkäkorkeutta ja turkin värivirheitä.
Oon niin samaa mieltä sun kans! :) (ja kummallisia kommentteja saatu mekin)
VastaaPoistaMukava kuulla, että löytyy muitakin, jotka ajattelevat samoin tavoin! :)
PoistaYhdyn täysin tekstiisi! Samaa olen miettinyt monet kerrat. Tuntuu, että koiranomistajamisesta on tullut kamalaa suorittamista eikä muulle elämälle jätetä edes aikaa. Ja niin sen ei tarvisi mennä...
VastaaPoistaKiitos! Ja sanos muuta. Suorituksilla pädetään ja ilman niitä on vähintäänkin epäilyttävä koirankaitsija.
PoistaTää oli kyllä hyvä teksti, eikä yhtään turhan kärkkäästi kärjistetty. Noinhan se suurinpiirtein menee. Välistä tuntuu, että arvostelu toisten ihmisten tekemisistä kohoaa ihan uusiin ulottuvuuksiin. Inhottavaa. Jos joku ei tee samalla tavalla, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että se olisi väärin. Kyllä mäkin toisinaan ajattelen, että Magi olisi onnellisempi jossain isolla maatilalla missä se saisi kulkea sisään ja ulos oman mielen mukaan ja käydä omistajan kanssa 30kilometrin vaelluslenkeillä, mutta ei tuo otus mielestäni mikään masentuneisuuden perikuva ole, vaikka asutaankin pienessä kerrostalokaksiossa ja käydään 4-5 kertaan päivässä ulkona. :)
VastaaPoistaKiitos! Välillä on tosiaan hankalaa käsittää, että oma tyyli ei ole välttämättä se paras tyyli jollekin muulle. Kyllä noi ajatukset välillä pyörii mielessä, mutta ehkä sekin jo kertoo jotain. Sitä paitsi, mun käsityksen mukaan Magi on kyllä äärettömän onnekas karvakorva! :)
PoistaKuulostaa niin tutulle! Meidän koiraa on myös ihmetelty "vain" kotikoiraksi!? Kyllä vain ja se nauttii olla "vain" kotikoira :)
VastaaPoistat. Iida
http://kotikoirapopo.blogspot.fi/
Kiitos kommentista! Joo, en tiedä mikä siinä "kotikoiran" virassa on niin väärää. Toki harrastukset rikastavat elämää, mutta voi sitä ilmankin niitä elää oikein täysipainoista koiran elämää :)
PoistaJoo hyvä teksti, oon samaa mieltä sun kanssa. Itse en ole mitään kommentteja saanut, mutta toisaalta pyrin kyllä aika paljon... välttämään koiramaailmaa jos niin voi sanoa? :D Harrastamme vain omaksi iloksemme, emme treenaa yhtään mitään jos ei huvita ja tärkein juttu mitä teen Nanan kanssa ovat pitkät kävelylenkit.
VastaaPoistaIhan turha minustakin ottaa niin kauheasti stressiä, ei se koiranomistajuus sillä varmasti parane. Ehkä päinvastoin jopa.
Kiitos! Voit muuten olla ihan oikeassa. Kaiken sen hifistelyn ja pyrkimisen lomassa saattaa tulla aimo annos lisästressiä, ja se tuskin on kovin hyvästä.
PoistaIhana postaus! Mä oon painiskellut vähän samanlaisten ongelmien kanssa. Mulla on itselläkin 1,5 vuotias tolleri. Sen kanssa lenkkeillään, koirapuistoillaan, retkeillään käydään kylässä ja leikitään puistossa. "Oikeina" harrastuksina meillä on tällä hetkellä TOKO, kesällä tarkoitus jatkaa agiin. Välillä oon kuitenkin potenut huonoo omatuntoo, että tarjoanko koiralle nyt tarpeeksi aktiviteettei ja voivottelen, kun mulla on muitakin harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Pitänee lohduttautua sillä, ettei tuolla sessellä asiat kovin huonosti voi olla. Lenkit on pitkiä, koirakavereita useita, älyllistäkin toimintaa, hyvä ravinto ja turvallinen koti :) Se on mun mielestä jo hyvä!
VastaaPoistaKiitos! Pohdintasi kuulostaa kyllä hyvin samankaltaisilta kuin minunkin. Mutta olet oikeassa, kyllä tuo kuulostaa oikein hyvältä koiran elämältä ja tollerisi on varmasti onnellinen hauva :)
PoistaBlogisi on arvosteltu Elämää bostoniriiviön kanssa -blogini linkkaa blogisi -haasteessa!
VastaaPoistahttp://lifewithboston.blogspot.fi/2014/01/blogiarvostelut.html
Vau, käyn heti kurkkaamassa!
PoistaHienoja ajatuksia! Itse olen samaa mieltä sun kans.
VastaaPoistaNykyään tuntuu, että moni ajattelee, kuten tekstisi alussa kirjoitit. Jos koiran kanssa ei tavoitteellisesti harrasteta tai kisata, leimataan omistaja heti jotenkin huonommaksi ja koira raukaksi kotikoiraksi, joka vain joutuu nukkumaan päivät pitkät ja ei voi olla tyytyväinen elämäänsä.
Meillä oikea harrastaminen rajoittuu koirakouluun ja lumettomina aikoina canicrossiin lähimaastoissa.
Onneksi on siis vielä meitä muitakin "pelkkien kotikoirien" omistajia, joille lemmikki on paljon muutakin, kuin pelkkä työ- tai harrastusväline. ;-)
Kiitos! Se on aina yhtä mukavaa, kun löytyy samanmielisiä tässä kummallisessa maailmassa :)
Poista