Sivut

25.10.2013

Puoli vuotta leikkauksen jälkeen

Valon kastroinnista on nyt kulunut puoli vuotta. Mietimme pitkään, pitäisikö Valo leikauttaa vai ei. Lopulta päädyimme siihen, että plussia on enemmän kuin miinuksia ja veimme Valon leikkauspöydälle.

Kokemus oli suoraan sanottuna vähän kammottava. Ei ole ollenkaan mieltä ylentävää katsoa omaa koiraansa taju kankaalla. Itku siinä tuli. Eläinlääkäri hoiti työnsä hyvin, tosin kauheasti empatiaa häneltä ei herunut. Valo toipui kuitenkin leikkauksesta nopeasti ja poistimme tikit itse kymmenen päivän jälkeen. Suurta harmia tuotti kauluri, jota Valo ei voinut sietää. Se itki ja mökötti, kun se joutui pitämään sitä.

Vaikka kaulurinpitoa kesti vain 10 päivää, voin sanoa, että se kyllä tuntui kokonaiselta kuukaudelta. 

Aluksi tuntui, että Valossa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta. Muutamia viikkoja leikkauksen jälkeen huomasimme kuitenkin, että Valosta oli tullut paljon laiskempi kuin aiemmin. Se löntysteli lenkit eikä jaksanut kovin pitkäkestoisia treenejä tai lenkkejä. Tämä oli suoraan sanottuna aika shokki, kun se ennen oli varsinainen tehopakkaus ja virtaa riitti koko kylälle.

Vasta nyt Valon energiataso on alkanut palautua ennalleen. Olen käynyt sen kanssa pyörälenkeillä ja agilityssa, ja se on jaksanut touhuta koko sen ajan, mitä olen suunnitellutkin. Myös lenkeille on tullut uutta puhtia. Silti eron entiseen huomaa. Ennen Valo saattoi jaksaa touhuta ylikierroksilla vaikka kolme tuntia, nyt se väsähtää paljon nopeammin. Myös agilityssa olen huomannut, miten tärkeää on pitää tarpeeksi taukoa.

Vaikka joudummekin agilityssa tauottamaan aikaisempaa enemmän, on keskittyminen ihan eri luokkaa kuin aiemmin. Valo on edelleen kiinnostunut tyttökoirista, mutta ei ollenkaan samalla tavalla kuin ennen. Treenit vedetään täysin muita koiria huomioimatta. Jess! Tämä on ehdottomasti ollut paras asia, mitä leikkauksesta on aiheutunut. Lenkeillä olemme oikeastaan aina pystyneet ohittamaan muita koiria suhteellisen iisisti, joten siinä ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään muutosta. Rähjääjä Valo ei ole koskaan oikeastaan ollut, mutta tuntuu, että Valo on muuttunut vähän leppoisammaksi kaveriksi. Sellainen yleinen hösääminen ja riekkuminen on vähentynyt jonkin verran.

Kastroinnin jälkeen Valo on myös alkanut haukottelemaan paljon. En tiedä miksi. Välillä se on vähän ärsyttävää, kun toinen aukoo suutaan vähän väliä, mutta mikään iso juttu se ei ole.

Iso juttu sen sijaan on Valon ruokahalu. Se on lisääntynyt ihan selkeästi. Annoimme Valolle aluksi saman määrän ruokaa kuin aiemmin, mutta se alkoi lihomaan. Nyt olemme alkaneet antaa sille ns. "laihdutusruokaa". Laihdutusruokaa saa antaa enemmän kuin tavallisia nappuloita, mikä tuntuu mielestäni mukavalta, kun koiralla on koko ajan nälkä. Olemme lisäksi jättäneet suuren osan kaikista ylimääräisistä herkuista pois, mikä on tuntunut auttavan. Ruuan kanssa on saanut olla aika tarkkana, ja tuntuu että Valon ruokahalu on ihan ääretön. Tämä on siis selkeästi ollut yksi huonoista puolista.

Valo painaa nyt 20 kiloa, yhden kilon enemmän kuin ennen leikkausta. Mielestäni se on kuitenkin nyt hyvässä painossa. Tarkkailen silti edelleen aika tiuhaan, mitä herkkuja sille syötetään. Välillä tämä on mennyt vähän hysterian puolelle, kuten eilen kun hermostuin kun M antoi Valolle tyhjän raejuustopurkin nuoltavaksi.

Leikkaus toi mukanaan aika paljonkin muutoksia, mutta onneksi mitään dramaattista ei tapahtunut. Välillä minua harmittaa vieläkin se, että Valon energiatasot eivät ole entisellään, mutta se on aika paljon itsestäkin kiinni. Kyllä se koira vetää täysillä agilityradan tai pyörälenkin, kunhan se on saanut levätä tarpeeksi ennen sitä.

Kaiken kaikkiaan, päätös oli vaikea ja siitä seurasi odottamattomia asioita. Silti ratkaisimme asian mielestäni onnistuneesti.

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea! Vien itse ensi viikolla molemmat urokseni kastraatioon pitkän pohdinnan jälkeen. Oli kiva kuulla jotain risujakin vaihteeksi aiheesta kun googlettamalla löytyy vain pelkkää positiivista sanottavaa asiasta, mikä tuntuu jo hieman epäuskottavalta. Vähän kyllä justiin jännittää tuo, että lässähtääkö koira sitten ihan laiskaksi ja lihoo monta kiloa leikkauksen jälkeen, kun toisella pojalla on jo nyt aika suuri ruokahalu... Treenaamisen kannalta oletan leikkauksella olevan kuitenkin jotain positiivisiakin vaikutuksia, joten sormet ristissä nyt odotellaan, mihin tämä kaikki jotaakaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Oman kokemuksen mukaan koirat reagoivat ihan laidasta laitaan tuohon kastroimiseen. Esimerkiksi erään tuttuni aussiella ei tapahtunut oikeastaan mitään muutosta suuntaan tai toiseen. Ja kai niitäkin on, kenelle koko leikkaus on ollut auvoista aurinkoa alusta loppuun. Tsemppiä koitokseen! Toivottavasti kaikki menee parhain päin :)

      Poista
  2. Täällä yks haukottelija! Magi on tosin leikkinyt virtahepoa koko pienen ikänsä, joten sikäli ei muutosta, mutta hauska huomata ettei ole ainoa kitarisan tuulettelija. :) Äänen kera totta kai, toisinaan on saanut rappukäytävässä sydänyöllä ulos hiipiessä sihistä koiraa pitämään pienempää suuta.

    Meillä odotetaan leikkauksen jälkimaininkeja, vielä ei tietenkään mitään mainittavia tuloksia näy kun ollaan käytännössä ihan sairasloman loppupuolella. Toivotaan, että vähän rauhoittuisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mahtavaa että muitakin haukottelijoita löytyy! Voin vain kuvitella, mitä teidän naapurit ovat ajatelleet, että mitä ihmeen ääntä tuolta rappukäytävästä kuuluu keskellä yötä :D

      Toivottavasti rauhottuu! Varoituksen sanan tosin, että lopulliset muutokset saattavat näkyä vasta puolen vuoden päästä, niin kuin meillä. Kärsivällisyys on hyve :)

      Poista
  3. Menee vähän aiheen ohi, mutta ovatpas tollerit kevyitä! Kuvittelin niiden olevan samassa painoluokassa seisojien kanssa. Urpo on pienikokoinen seisojauros ja painaa vähän alle 30 kiloa (ja on todella hoikassa kunnossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nämä ovat ihan minikoiria. Tosin luulen, että monet urostollerit painavat kyllä reippaasti ylikin 20 kiloa, mutta tuskin kauheasti enempää.

      Poista
    2. Meillä Pablo 26-27kg ja silti hoikka, en tiedä mikä tolla oikeen painaa mutta rajut on luvut :D Ja tuosta kastroinnista, en uskaltais edes ajatella mitä Pablon ruokahalulle tapahtuis kun se on jo nyt tommonen "nälkä 24/7" :D Meidän terrieri rupesi entistä nirsommaksi ja lihoi silti, en tiedä mikä kirjoittamaton laki sille napsahti mutta ei mitenkään järkeen käypää!

      Poista
    3. Oho! Nyt kun sitä tarkemmin ajattelee, niin suurin osa urostollereista on kyllä aika raamikkaita. Ehkä se on vaan Valo, joka on mini.

      Pablon kanssa vois kyllä mennä aika hurjaks tuo ruokailu :D Selittämättömät ovat koiran tiet...

      Poista
  4. Hieno kuulla että leikkauksesta on ollut hyötyä. Saattaapi tuo energiataso johtua siitäkin jos on päässyt pikkasen pyöristymään, eiköhän se innokas tolleri sieltä taas puske esiin nyt kun painokin on kohdillaan :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan, että tämä innokkuus nyt ainakaan ei olisi mikään ohimenevä vaihe! Voi hyvin olla, että laiskuus johtui ainakin osin painosta. Lisäksi kesän kuumuus verotti varmasti myös osansa, sillä kesällä energiataso oli kaikista matalimmillaan.

      Poista