Näimme tänä viikonloppuna pikkuveljeäni. Veli asuu yli 250 kilometrin päässä meistä, joten emme näe toisiamme kovin usein. Mutta silloin kun näemme, touhua riittää vaikka ja kuinka.Valo on veljeni kanssa hyvää pataa. Useimmiten veli suostuu heittämään lelua ja juoksemaan Valon perässä. Lisäksi pikkuveli ja Valo ovat siitä kovin samanlaisia, että niillä molemmilla on paljon energiaa.
Kun Valo oli syönyt kolmannen lattialta löytämänsä lego-palikan, katsoin parhaaksi mennä tämän kaksikon kanssa ulos. Siellä ne viilettivät, kiipesivät kivien päälle, söivät mustikanraatoja ja juoksivat keppien perässä.
Kun palasimme takaisin sisälle, molemmat simahtivat. Veli sohvalle ja Valo vaatekaappiin. En muuten todellakaan tiedä, miksi Valo änkesi vaatekaappiin! Siellä se makoili kenkien päällä ja takkien alla. Näytti vielä ihan tyytyväiseltä. Välillä minä en vaan tajua tuon turren aivoituksia.
Nojaa. Rauhallista oli siis, ehkä noin kymmenen minuuttia. Sitten alkoi taas touhu.
Ehkä Valo tarvitsi vähän omaa aikaa ja tilaa vaatekaappiin mennessään. Monia koiria alkaa väsyttää lasten kanssa, jos eivät ole tottuneet pieniin ihmisiin. Valolla on kyllä varmasti ollut kivaa!
VastaaPoistaOlet muuten varmasti ihan oikeassa! Tämä ei tullut mieleenkään, mutta oli se varmaankin Valolle vähän raskasta, kun muutaman tunnin ajan oli lapsi lähes koko ajan kintereillä.
PoistaOi ihanat kuvat! Sama tuli minullekin mieleen tuosta vaatekaappiin tunkeutumisesta, että halusi olla hetken rauhassa. Vaikka Valo viihtyykin pikkuveljesi kanssa niin varmaan rupesi silti väsyttämään vähän :D
VastaaPoistaKiitos! Joo, näin se varmasti oli. Ei taida olla kaikista iisein nakki riehua 6-vuotiaan naperon kanssa :D
Poista