Ystävänpäivän kunniaksi voisin kertoa vähän Valon uudesta parhaasta ystävästä. Ostimme Valolle viime viikonloppuna tuollaisen sinisen mörön. Valo riemastui uudesta toveristaan niin, että se päätti heti toivottaa sen tervetulleeksi syömällä siltä pesulapun pois. Silmiäkin se yritti saada irti, mutta ne eivät ainakaan vielä antaneet periksi. Onneksi, sanon minä.
Siitä lähtien Mörkö ja Valo ovat olleet lähes erottamattomia. Valo kanniskelee sitä huoneesta toiseen ja pitää sitä nukkuessaan joko kainalon tai pään alla. Kun iltaisin katsomme M:n kanssa telkkaria, Valo tulee Mörön kanssa olohuoneeseen ja nuolee sen hartaasti ja hitaasti kokonaan puhtaaksi.
Tosi ystävyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti