Pulkkamäessä

Olimme M:n ja Valon kanssa eilen pulkkailemassa. Lähellä kotiamme on aivan järkyttävän iso mäki, ja hiukan painovoimaa uhmaten läksimme kokeilemaan, josko pulkkailutaitomme ovat vielä tallessa.

Hiukan ruosteessa olivat. Emme uskaltaneet nimittäin laskea kuin mäen keskivaiheilta, ja silloinkin vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi.

Kivaa kuitenkin oli, etenkin Valolla. Jos yksi viisivuotias pikkupoika/-tyttö on isoon pulkkamäkeen päästessä innostunut, niin Valon innostus täytyy varmaan kertoa kymmenellä. Minä en edes tiennyt, että ylipäätään mistään asiasta voi olla niin täydellisen jännittynyt ja onnessaan.

Tältä näyttää seonnut koira.

Pulkkaa itseään se hiukan vierastaa, eikä siis todellakaan suostu itse matkustamaan pulkassa. Sen sijaan pulkan vieressä juokseminen on se juttu. Vielä hauskempaa se taitaa olla, kun juoksee pulkan edessä. En tajua, miten se ei ole satuttanut itseään, mutta siinä se koikkelehtii suoraan pulkan edessä kuin mikäkin Prinssi Peloton.
Ja yritä siinä nyt sitten hätistellä sitä sivummalle, kun molemmat kädet pitävät pulkan reunoista visusti kiinni.