Minulla oli perinteinen kuvallinen joulukalenteri, ja Valo katseli silmät kiiluen jokainen aamu, kun minä avasin luukun. Kun sitten aattona sain avattua viimeisen luukun, annoin kalenterin Valolle. Se riemastui lahjastaan niin, että repi yksitellen jokaikisen luukun irti.
Valo on aina ollut hulluna paketteihin, ja tänä jouluna olimme varustautuneet hyvin. Valo sai pelkästään minulta ja M:ltä noin kymmenen pakettia ja päälle vielä muutamia lahjoja muiltakin. Paketeista kuoriutui pari luuta, paljon herkkuja ja muutama lelu. Leluista rakkaimmaksi nousi onneton siiliherra, jolta Valo hotkaisi käpälät yhdeltä istumalta pois. Onneksi ne olivat aika pienet.
Kokeilimme myös potkukelkalla suihkimista, josta Valokin innostui. Se hyrisi ja tärisi innosta kelkan edessä, kun minä yritin potkia vauhtia. Välillä piti heittää hämäykseksi pari lumipalloa jonnekin sivuun.
Tänään on sitten viimeinen päivä tälle vuodelle. Toivottavasti ensi vuosi toisi tullessaan paljon hyvää. Ja vähän huonoakin, jotta muistaa arvostaa niitä hyviä asioita. Minulla on uudenvuodenlupauskin: Muista nauttia elämästä. Se on helppo muistaa, kun vieressä kulkee elämästään täysin tassuin nauttiva ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti