Maali!

Valon hulluusasteikon yläpäähään lukeutuu myös sählypallot. Jos jossakin vierii sählypallo, voi olla varma, että sen perässä nuohoaa myös eräs tietty karvakuono.

Kunnollisesta sählyn peluusta on silti turha haaveilla, sillä kuka nyt haluaisi palauttaa pallon takaisin peliin, kun se on kerta työllä ja vaivalla hankittu? No ei ainakaan Valo.

Yritimme (tai totuuden nimissä M yritti ja minä lähinnä häiritsin huutelemalla "pysykää paikoillanne kun mä otan teistä kuvaa") tänään taas pelata. Hauskaa sählyn pelaamisessa on se, että Valo kyllä saatuaan pallon myös päästää sen jonkin ajan kuluttua takaisin peliin ja se todella on innoissaan koko sähly+maila+koira-yhdistelmästä. Huonoa siinä on se, että meillä on parkettilattia.

Sählypallot ovat myös siitä ilmeisen hauskoja, että ne välillä tuntuvat hyppäävän ihan itsestään sählykassista ulos. Rikospaikalle jää tosin aina todistusainestoa: muutama pieni, oranssi karva.