Valo on aina ollut aika, sanoisinko, riehakas kyläilijä.
Se juoksee kaikki huoneet läpi, kynsii parketit ja kaahottaa matot rullalle. Eikä todellakaan auta, vaikka sen istuttaisi aluksi ja yrittäisi rauhotella. Kun sen lopulta päästää vapaaksi, on tuli irti. Toinen vaihtoehto olisi tietysti pitää koira hihnassa koko kyläilyn ajan, mutta ei sekään tunnu kauhean hyvältä vaihtoehdolta.
Alkukaahotuksen jälkeen Valokin onneksi rauhoittuu. Ja osoittaa intoilu tietysti, että ikävä on ollut ja että on mukava tulla kylään. Mutta voisihan sen tuoda muullakin tavalla esiin.
Kuten vaikkapa rauhallisella hännänheilutuksella.
Hauskaa kuulla, että täällä ei asusta ainoa riehakas kyläilijä. :-) Helpoimmalla näiden kanssa taitaa päästä, kun antaa ensin nopeasti purkaa sen enimmän innon pois alta...
VastaaPoistaHelpottavaa löytää kohtalontovereita :D Joo, tuo on kyllä totta. Tosin olen havainnut, että riekkumisen voi hoitaa myös kotipihalla, jos kodin asukkailta vain löytyy sellainen. Pihavastaanotto, paras vastaanotto!
PoistaKuulostaa tutulta! Välillä hävettää viedä Lucaa kyläilemään, mutta on lohduttavaa tietää että muiden tollerit on samanlaisia :D
VastaaPoistaHaha hyvä että meidän tollukka ei ole ainoa! Kai niillä on kaahotus vähän verissä :)
PoistaJoo, ei meilläkään osata vieraita vastaanottaa rauhallisella nuuskuttelulla ja hännänheilutuksella. Niitä vasten pompitaan ja kiehnätään ja tutuille mölistään ja kiivetään suuhun asti pussailemaan. :D
VastaaPoistaJos innostutaan, niin sit innostutaan kunnolla :D
PoistaAwww :) nomutku on jännää!
VastaaPoistaMeillä kyl ihan sama meno, ja aina pakko käydä kokeilemassa vieraissa paikossa ovia, jos vähä tönäsen ni mitä tuol takana on.... Utelias ku mikä!
L&C
Jännää ja hauskaa on kyllä vierasilla aina! Mutta uteliaisuus on vaan hyve, eiks niin :D
Poista