Kiirefiilis

Kyllä me täällä vielä ollaan, vaikka kirjoitustahti on vähän laimennut. Puutarhurin tyttärenä olen jotenkin omaksunut sen, että toukokuu on ihmisen kiireisintä aikaa. Silloin kevät alkaa kunnolla ja on äitienpäivää, syntymäpäivää ja valmistujaisjuhlia. Vaikka minä en työkseni kukkia myykään, on tunne kiireestä vallannut minutkin.

No mitäs me sitten ollaan tehty, kun ollaan oltu niin kiireisiä? No, eipä juuri mitään.

Olen kyllä tehnyt viime aikoina melko kovasti töitä, ja työtahti alkaa jo vähän väsyttämään. Ahkerointi palkitaan kuitenkin kesällä, kun saan pitää ensimmäinen, kuukauden palkallisen lomani ikinä! Ihan supermahtavaa.

Aloitimme Valon kanssa myös hakutreenit. Tai siis periaattessa aloitimme. Olen käynyt treeneihin kuuluvalla teoriaosuudella, ja siihen hakuilu on toistaiseksi jäänyt. Varsinaisia harjoituksia on pidetty vasta yhdet, ja niihin emme päässeet, koska olin töissä. Mutta ensi treeneihin menemme, varmasti. Valo on sen luokan hajuherne että olen saletti, että haku on meille hyvä laji.

Aksailu taas on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Ehdin jo merkitä kalenteriin useita kisoja, mutta kaikenlainen muu ohjelma on sivuuttanut kisahaaveet hetkeksi. Treenikentällekään emme ole ehtineet kuin kerran, pari viikossa.

Ja olemme me tietysti jonkin verran myös ihan vain ulkoilleet. Ylläoleva kuva on otettu pari päivää sitten. Löysimme tiemme vähän peruslenkkiä kauempaa, ja oli kyllä virkistävää kävellä uusissa maisemissa. Harmittavan nopeasti sitä rutinoituu kulkemaat aina samat peruslenkit. Vähän väsyneempänä olen yrittänyt rikkoa rutiineja kävelemällä lenkin vastakkaiseen suuntaan, tai ottamalla pienen sivuaskeleen eri suuntaan. Niinä päivinä taas, kun energiaa on ollut enemmän, olen ottanut täyskäännöksen ja suunnannut ihan eri reiteille. Se on tehnyt hyvää.

Ei kai me siis ihan toimettomina olla täällä pyöritty. Niin - ja vaikka töitä ja muita tehtäviä olisikin paljon, on koira oiva työkalu palauttamaan sfääreissä leijuvan ihmisraunion takaisin maan pinnalle. Harvoin koiralla on hoppu minnekään, ainakaan ulkona.

Lenkki ja sivuaskel kerrallaan, kaikki se kiire haihtuu pikkuhiljaa pois.