Olen kyllä tosi mielissäni ja fiilikset on vieläkin katossa!
Rata oli kylläkin todella helppo, eikä siellä ollut muita esteitä kuin hyppyjä, putkia ja kontaktit. Moni koirakko saikin nollatuloksen ja me satuimme sitten olemaan nopeimmat nollaradan vetäjät.
Palkinnoksi saimme muun muassa sekä koiralle että omistajalle omat herkut. Ne menivät jo parempiin suihin, mutta paremman puutteessa otin kuvan kääreistä. Maistui, molemmille!
Vähän tätä fiilistä kyllä heikentää se, että kisapaikalla oli treenikenttä, minne sai vapaasti mennä harjoittelemaan. Itse treenikenttä oli kyllä oikein kiva juttu eikä siinä mitään, mutta sen ympärillä tapahtuneet asiat olisin voinut jättää väliin. Menimme nimittäin palkintojenjaon jälkeen treenaamaan vähän keinua. Ei olisi kannattanut.
Juuri se mistä on varoitettu, tapahtui. Valo juoksi täysillä keinuun eikä pysähdellyt ollenkaan. Toisin sanoen kun keinun toinen pää nousi, Valon käpälät olivat jo ilmassa ja se teki oikein hienon lennon keinusta maahan.
Minä ajattelin vain, että voihan räkä. Olimme juuri tehneet mahtavan suorituksen radalla ja sitten minä menen pilaamaan kaiken pistämällä Valon keinulle. Este sujuu omalla kotikentällä jo hyvin, ja ajattelin että tässä ei olisi mitään eroa. Mutta keinu oli ihan eri näköinen ja tietysti se oli sitten eri juttu. Onneksi Valon ei käynyt kuinkaan.
Nojaa. Emmepähän ainakaan päässet ylpistymään liikaa, kyllä sitä treenattavaa vielä riittää ja vaikka kuinka. Ja kai minä tästä jotain opinkin. Kuten sen, että enää en vie koiraani tuntemattomille esteille suin päin. Etenkään, jos se käy vielä ihan ylikierroksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti