Kebakkotikusta se lähti

Tiistaipäivä, ja olemme taas kiinni arjessa. Tai ehkä emme ihan. Olohuoneen lattialla makoilee koiranraato, joka välillä nousee ylös syödäkseen ja ulkoillakseen. Sitten se ähkäisee ja rojahtaa takaisin maahan.

Mökille lähdemme tosin taas loppuviikosta. Tällä kertaa eri mökille, mutta onneksi sieltäkin löytyy Valon lempiasiat: grillauspaikka ja järvi.

Luulen, että Valo innostui vedestä ja uimisesta entistä enemmän, kun se sukelsi ja löysi järven pohjasta kebakkotikun, jonka pikkuveljeni oli sinne päivää aikaisemmin heittänyt.

Sitä se rouskutti todella tyytyväisenä ja työnteli päätänsä veteen koko loppumatkan.

Ehkä se nyt näkee järven pohjan päättymättömänä aarreaittana, josta sillon tällöin löytyy kebakkotikku tai pari. Sen voimalla varmasti uskaltaa uida taas ensi viikonloppuna.