Kunnollinen Koiranomistaja

Millainen on Kunnollinen Koiranomistaja?

No, yleisen käsityksen mukaan Kunnollinen Koiranomistaja omistaa vähintään kolme koiraa, käy niiden kanssa päivittäin kymmenen kilometrin lenkeillä, harrastaa tokoa, agilitya ja vähintään viittä muuta lajia, päivittää aktiivisesti koirablogia, käy koiranäyttelyissä ja tietää koirista mm. kaiken.

Hyvä on, minä kärjistin vähän.

Nämä mielikuvat ovat silti olemassa, ja selvää on, että minä olen tästä kaukana. Eräänlaisena koiranoviisina olenkin törmännyt muiden koiranomistajien vähättelyyn ja ylimielisyyteen.

Koiranomistajan tärkein tehtävä on mielestäni pitää koira onnellisena ja terveenä, ja minä olen onnistunut siinä ihan kiitettävin arvosanoin. Silti moni on kauhistunut siitä, etten syötä Valolle raakaruokaa, etten pese sitä oikeastaan ollenkaan ja että hankkimamme dami on noutokapulan sijasta toimittanut lelun virkaa.

Vähän aikaa sitten minulle sanottiin "ai sulla on tollainen kotikoira" kun kerroin, että ainoa varsinainen harrastuksemme on agility. 

Huh huh, sanon minä.

Toki on hyvä, että koiramaailmassa on jokin roti. Välinpitämättömät ja liian kiireiset koiranomistajat tarvitsevat ehdottomasti ravistelua. Perushyvät koiranomistajat sen sijaan pärjännevät ihan hyvin omin avuin.

Vaikka Valo on minulle äärettömän tärkeä, se ei ole koko maailmani. En ehdi rallatella sen kanssa päivästä toiseen, koska elämääni kuuluu paljon muutakin. Ja vaikka ehtisin, en silti haluaisi viettää sen kanssa päiväni jokaista tuntia. Monta tuntia toki, mutta ei jokaista. Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutten halua olla pelkästään koiraihminen.

Ja kyllä Valokin arvostaa omaa aikaa. Se on oikein tyytyväinen, kun se saa käpertyä omaan petiinsä ja nukkua muutaman tunnin ihan omissa oloissa.

Opin mielelläni lisää, ja haluan kehittyä koiranomistajana. Ja tietysti toivon, että Valolla on hyvä olla.

En vain ole vakuuttunut siitä, että paras mahdollinen elämä olisi saavuttamattomissa, vaikka en tietäisikään Valon säkäkorkeutta ja turkin värivirheitä.

Päivän leikit

 

Oli hauskaa.

Kytiksellä

Olen aina sanonut, että Valo kyllä nukkuu vaikka puoleen päivään saakka, eikä meidän tarvitse koiran takia nousta aamuviideltä lenkille. No, se ei ole ihan koko totuus.

Nimittäin jos aamuisin osoittaa pienimmänkin elonmerkin kun makaa vielä sängyssä, voi olla varma, että yksi huiskuhäntä on heti kytiksellä.

Se pistää päänsä sängyn reunalle ja huokailee. Jos avaa silmät, sen häntä alkaa heilua pelkkää ympyrää. Ja jos ojentaa käsiään vaikka venytelläkseen, se on heti nuolemassa käsiä puhtaaksi.

Yritä siinä sitten nukkua.

Kuinka paljon koiran pitäminen maksaa?

Noin 44,25 euroa kuukaudessa, jos halutaan olla tarkkoja. 

Valo maksoi meille viime vuonna suunnilleen 531 euroa, mikä kuulostaa mielestäni varsin kohtuulliselta.

Aikaisempina vuosina Valoon on kulunut kyllä enemmänkin rahaa. Esimerkiksi silloin, kun Valo sai päähänsä maistaa rotanmyrkkyä, maksoi se pelkästään eläinlääkärikuluineen ja lääkkeineen lähemmäs viittäsataa euroa. Lisäksi ensimmäisenä vuotena koiraan kului aika paljonkin rahaa. Koiran ostohinnan lisäksi rahaa kului eläinlääkärikäynteihin ja välttämättömiin tarpeisiin, kuten harjaan, hihnaan ja koiranpetiin. Myös vähemmän välttämättömiä tarpeita, kuten lelukori, pesuaine ja liuta älypelejä, tuli ostettua.

Olen välillä varsinkin koiraharrastuspiireissä saanut sellaisen fiiliksen, että mitä enempi koiraansa käyttää rahaa, sen "parempi" koiranomistaja on.  Koiraansa kuluttaminen nähdään huolenpitona. Toki usein paljon koiraansa rahaa käyttävät pitävät koiristaan erityisen hyvää huolta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vähemmän kuluttavat omistajat voisi huolehtia koiristaan ihan yhtä hyvin. Ja niin, kyllä minäkin Valoon kulutan, mutta rahan sijasta aikaa.

Rahaakin tietysti meni, se reilu 500 euroa. Alla vielä eriteltynä, mihin rahat oikein hupenivat.

***

Ruuat 150 e
Valo syö Jahti & Vahti -kuivanappuloita. Vuodessa säkkejä kuluu noin viisi. 15 kilon säkit maksavat noin 25-30 euroa. Ensimmäisenä vuotena syötimme Valolle Royal Caninin penturuokaa, ja se oli varsin hyvä, mutta hinnakas nappula. Jahti & Vahti ei eroa laadultaan kamalasti merkkiruuista, ja Valo syö sitä hyvällä ruokahalulla. Valo saa aika usein ruokaansa myös esimerkiksi kanalientä, jauhelihaa, riisiä tai muuta vastaavaa ruokaa, mitä omasta ruuanlaitosta on jäänyt yli.

Luut ja muut herkut 20 e
Herkkuvarastossa pitää aina olla pieniä puristeluutikkuja, joita Valo suorastaan rakastaa. Lisäksi olemme välillä ostaneet jäniksenkorvia ja jotain muita rouskuteltavia herkkuluita. Kotona lattioilla seilaa myös yksi ikiluu. Se on ihan tavallinen luu, jota Valo on jo puoli vuotta kanniskellut ympäärinsä ja nuollut, mutta  hampaillaan se ei ole siihen koskenut.

Lelut 5 e
Kaikki lelut, mitä viime vuonna olen ostanut, ovat olleet käytettyjä. Valo sai mm. Mörön, Vihaisen Linnun sekä Nasun. Joululahjaksi Valo sai niin ikään käytettyjä leluja. Leluilla Valo leikkii yleensä sen verran nätisti, että olemme koko koiran elinoloaikana heittäneet pois vain pari täysin muodottamaksi ja täytteettömäksi mennyttä lelunriekaletta. Niin ja yleensä mitä kuluneempi lelu on, sen kivempi sillä on leikkiä. Siis koiran mielestä.

Eläinlääkäri 135 e
Kastrointi maksoi tasan 135 euroa kaikkine kuluineen.  Muita eläinlääkärikuluja ei viime vuonna onneksi ollut. Tänä vuonna Valon rokotukset pitää uudistaa, joten se tulee lisäkuluksi kuluvalle vuodelle.

Punkkipanta 20 e
Ostamme Valolle joka kevät apteekista punkkipannan. Olemme käyttäneet Scalibor-pantoja, ja ne ovat toimineet hyvin. Myynnissä on myös yrttipantoja, mutta niistä ei ole ollut huomattavaa hyötyä. Myös liuoksia olemme kokeilleet, mutta nykyään tyydymme pantaan, joka on testattu toimivaksi.

Matolääkkeet 16 e
Valo saa kahdesti vuodessa matolääkkeen. Lääke maksaa noin 8 euroa, ja siitä riittää yhdeksi kerraksi. Olemme ostaneet luunmuotoisia Drontalin lääkkeitä, ja Valo on niihin ihan hulluna. 

Agility 180 e
Hintaan kuuluu seuran jäsenyys, talvihallin hinta ja kahden möllikisan kisamaksut. Bensoja tähän ei ole laskettu mukaan, ne nostaisivat kyllä kuluja jonkin verran. Kuljemme talvihalliin joka viikko autolla, koska sinne on aika pitkä matka, mutta toisaalta jaan matkan seurakaverin kanssa. Kesäkaudella kenttä on paljon lähempänä, ja kuljemme sinne yleensä joko kävellen tai bussilla. Lisäksi summasta puuttuu palkkanamit. Olen käyttänyt lähinnä juustoa ja nakkeja, mitä nyt jääkaapista on sattunut löytymään. Nämäkin ovat tietysti osaltaan jonkin verran maksaneet, mutta kovin merkittävä menoerä tämä ei ole ollut.

Muut 5 e
Tämä muut-kohta sisältää yhden junalipun. Matkasimme kesällä Valon kanssa kerran mökille junalla, ja lemmikkipaikan ottaminen nosti junalipun hintaa viidellä eurolla.

***

Saatoin minä jotakin unohtaakin, mutta pääosin kulutus on tässä. Kallein menoerä viime vuonna oli siis agility, tosin sekin oli vain 15 euroa kuukaudessa. Kertahinta lienee jotain euron parin luokkaa, joten kalliiksi en agilitya sanoisi. Tänä vuonna harrastus kallistunee meidän kohdalla jonkin verran kisailun myötä. Toisaalta mukavasta harrastuksesta maksan mielelläni.

Olen muuten todella utelias tietämään, kuinka paljon sinä käytät koiraasi rahaa? Mihin rahaa kuluu eniten? Syötätkö marketti- vai merkkiruokaa? Käytkö kalliissa harrastuksissa vai panostatko pitkiin metsälenkkeihin?

Pentuaika kuvina

Aloitin blogin Valon ollessa jo aikuinen, joten täällä ei ole kauheasti pentukuvia pyörinyt. Mutta voi jumantsuikka, että niitä pentuajan kuvia riittää täällä omissa arkistoissa! Ajattelin julkaista muutaman suosikkikuvani. Tunnisteella pentu löytyy muutama kuva lisää Valon pentuajoista.

Ylläoleva kuva on otettu sinä päivänä, kun Valo tuli kotiin. Tässä sillä on vielä ihan kirkkaansiniset silmät, niin kuin pennuilla yleensä. Nyt silmien väri on muuttunut ruskeaksi.

Pidimme Valon pedin alla tuollaista suojaa vahinkoja varten. Valo ei kylläkään tehnyt tarpeitansa kertaakaan suojien päälle, vaan aina siihen viereen, tai vaihtoehtoisesti matolle.

Valon peti oli myös vuorattu pyyhkeillä ja vilteillä, jotta se olisi sopivan kokoinen. Silti se oli aika reilu. Nyt pedissä ei ole muuta kuin siihen kuuluva tyyny, ja se on pikkuisen liian pieni.

Valo ja Pyry. Havannankoira Pyry oli Valon tavatessaan jo 14-vuotias koiravanhus, eikä se arvostanut lainkaan ympärillä hääräävää riehakasta tollerinpentua. Tällä kaksikolla oli aina omat kiistansa, mutta muutamina harvoina hetkinä ne osasivat jopa arvostaa toisiaan. Pyry oli lapsuudenkotini koira, ja se nukkui pois elokuussa 2012  vain paria viikkoa ennen kuin se olisi täyttänyt 16.

Kulmakunnan pentujengi. Etenkin labbis oli Valon mieleen. Ne olivat melkein päivälleen samanikäisiä ja leikkivät viikoittain yhdessä. Labbis oli meillä myös kerran hoidossa. En muista päivästä muuta, kuin että olimme ulkona lähes koko ajan, koska sisällä matot rullaantuivat ja vaasit kaatuilivat.

Pentukuvat ovat kyllä petollisia. Pörheitä pikkuhauvoja katsellessa sitä unohtaa kaiken muun. Kuten ajantajun. Minun piti käydä kaupassa jo tunti sitten, mutta jumituin katsomaan näitä kuvia ja muistelemaan niitä aikoja. Valo oli välillä ihan mahdoton riiviö, mutta koska se oli mielestämme niin söpö, sai se paljon anteeksi.

No jaa. Kyllä Valo vieläkin saa anteeksi vaikka ja mitä, vaan koska se osaa olla nii-in suloinen.

Voihan kontakti

Ensimmäiset viralliset kisat ovat ohi. Päällimmäisenä ajatuksena on vain, että voi vitsit niiden kontaktien kanssa. Jännitin kisoja aika paljon, ja ainoana tavoitteena oli, että kunhan ei tule hylkyä. Ja hylkyhän sieltä tuli.

Suoritus on kuvattu videollekin, tosin kännykällä, joten laatu on mitä on. Ainakaan minun mokailut eivät näy niin selvästi!



Aloitimme radan heti riman tiputuksella. En heti tajunnut miksi Valo tiputti sen, koska Valo ei pudottele rimoja melkein koskaan. Ja sitten tajusin: samalla kun huudan Valolle vapautuskäskyn, oikein isken kättäni alaspäin. No. Läksy opittu.

Ensimmäisen hypyn ja pituuden jälkeen oli puomi, joka sujui hyvin. Seuraava kontakti oli keinu, ja minä yritin leikata takaa, mutta Valo hämmentyi eikä suostunut kiipeämään keinulle. Siinä me sitten tovi jahkailtiin, mutta saimme keinun lopulta onnistuneesti läpi. Keskiosa radasta sujui hyvin, takaaleikkaus kepeille onnistui hyvin ja kaikki meni loistavasti, kunnes tulimme A:lle. Valon täytyy pysähtyä joka kontakteille. A:n Valo kuitenkin rynni alas, ja kun otimme sen uudestaan, tuli kolmas kielto ja hylkäys. Toisella kiipeämiskerralla Valo pysähtyi mallikkaasti A:lle two-on-two-offiin ja sen jälkeen oli enää suoraanjuoksemista pussille, muurille ja hypylle.

Vaikka ratamme hylättiinkin, olen silti tyytyväinen suoritukseemme. Kun vain saamme kontaktit viilattua parempaan kuntoon, luulen että suorituksemme kohenevat merkittävästi.

Ja ainahan niitä uusia kisoja tulee. Nyt olemme yksiä kisoja kokeneempia!

Helppo nakki!

Uusi vuosi vierähti meillä huojennuttavan helposti. Lähdimme ystävien luokse saunomaan, syömään ja katsomaan raketteja. Valokin tuli mukaan.

Helposti uusi vuosi meni sen takia, että Valo oli varsinainen mallikoirakansalainen. Se haukahti kerran sisällä yhdelle raketille, ja se oli siinä. Ulkona pihalla se vain katsoi raketteja eikä edes tahtonut takaisin sisälle.

Tämän ansiosta aloin miettiä, miten helppo koira meillä onkaan. Muiden taisteluita lukiessa ja kuullessa sitä tulee vain sellainen olo, että olemme me aika onnekkaita. Jo koiraa hankkiessa tosin alleviivasin sitä, että olemme ensikertalaisia. Sen takia päädyimmekin hankkimaan Valon sellaiselta kasvattajalta, jolle hyvä luonne oli pentuja teettäessä tärkeämpi peruste kuin esimerkiksi näyttelymenestys.

Niin - Valo on todella kiltti. Se tulee luokse pyynnöstä ja uskoo käskyjä kerrasta. Se pitää ihmisistä eikä vedä hihnassa. Eikä se varasta ruokaa edes matalalta sohvapöydältä, vaikka siihen unohtaisi yöksi kokonaisen kanankoiven. 

Valo ei myöskään pure koskaan, edes leikkiessä. Valo leikkii aina todella varovaisesti, ettei sen hampaat vahingossakaan osuisi käteen. Leikkiessä saattaa kuulua pientä murinaa, muuten Valo ei ole koskaan murissut yhdellekään ihmiselle. Valolle on myös todella helppo opettaa uusia temppuja, ja sen mielestä temppujen tekeminen on vähintäänkin maailman parasta.

Uudet asiat Valo kohtaa mielenkiinnolla. En tähän hätään keksi mitään, mitä Valo pelkäisi, se on melkein joka tilanteessa reipas ja rento.

Tässä minä sitten istun ja mietin, että mitä ihmettä. Omalla kasvatuksellamme on varmaankin ollut jotain merkitystä, mutta en todellakaan pidä itseäni minään superkasvattajana. Itseasiassa, melkeinpä päivastoin. Olen välillä todella epälooginen, hermostun ja poljen jalkaa. Ja silti tuosta turresta on tullut noinkin kiltti, varsinainen Risto Reipas.

Tosin on varmaan paikallaan mainita, että ei meilläkään aina näin hyvin ole mennyt. Kyllä Valo rajojaan on kokeillut. Mutta aika helpolla olemme silti pääseet. Uskon, että kyseessä on kuitenkin enemmän luonne- kuin kasvatusasia. Valo vain on luonteeltaan sellainen, että se haluaa miellyttää.

Ja sehän sopii mainiosti. Asun oikein mielelläni Risto Reippaan kanssa.