Vuosi 2014 pähkinänkuoressa

Hyvää uutta vuotta! Loppuvuosi hurahti sellaisessa flunssasumussa, että minä en tehnyt oikeastaan mitään järkevää.

Viime vuosi meni ohi salamanvauhdilla ja on jonkinlaisen yhteenvedon paikka. Viime tammikuussa tilanne oli aika erilainen kuin mitä se on nyt.

Tammikuussa starttasimme virallisesti agilityuramme. Ensimmäisistä kisoista tuli komeasti hylly. Kipinä kisaamiseen kuitenkin syttyi, ja kävimme viime vuonna yhteensä yhdeksässä kisassa. Tammikuussa pohdin myös, millainen on Kunnon Koiranomistaja.

Helmikuussa muutimme uuteen asuntoon. Uusi kotimme on pikkuruinen rivarinpätkä omalla pihalla. Vaikka asunto on mukava, muutto lienee edessä taas tälle vuodelle. Lisäksi minä sain työpaikan omalta alaltani viestinnän parissa. Kävimme myös pulkkamäessä, joka on Valon talvipuuha numero yksi.

Maaliskuu, siitä en jostain syystä muista yhtään mitään. Blogia lunttaamalla selviää, että olen listannut koiran omistamisen parhaimpia ja pahimpia puolia ja kirjoittanut ihanista Lillistä ja Hipusta, jotka toimivat hoivakoirina Lohjan Kulttuuripajalla.

Huhtikuussa vietimme jälleen sekä minun että Valon syntymäpäiviä. Teimme myös suunnistusretken kotimme lähellä sijaitsevalle järvelle, ja onnen määrä oli mittaamaton, kun löysimme perille. Pääsiäistä vietimme munapallon kanssa, ja osoittipa Valo myös sankarikoiran elkeitä. Kuukauden naurut toi muovirasia, jonka päälle Valo pimeänä huhtikuun iltana nukahti.

Toukokuussa sääilmiöt näyttivät ailahtelevaisuutensa: ensin satoi rakeita ja sitten helteet paahtoivat koiranturkin karrelle. Kävin myös lomamatkalla Barcelonassa.

Kesäkuussa vietimme juhannusta mökillä hirvien ja dobermannien seassa. Ehtipä Valo myös nolostuttaa minut ulvomalla ambulansseja viiden euron cappucinojen ja vuohenjuusto-villirucola-papaija-croissanttien kahvilassa. Kesäkuu oli kuitenkin ehdottomasti paras siitä, että Valo sai uuden ystävän, Cocon.



Heinäkuussa minä vietin ensimmäisen palkallisen lomani. Olin lomalla koko kuukauden. Kävimme Valon kanssa ravintolassa syömässä falafelia, Visulahdessa ihmettelemässä dinosauruksia ja hakemassa parit mustelmat luontopolulta. Heinäkuu oli mökkeilyn kulta-aikaa, ja Valo taisi viettää enemmän aikaa järvessä kuin maalla. Valo onnistui myös, epäilyistä huolimatta, syömään kokonaisen nakin.


Elokuussa onnisti vihdoin ja viimein agilitykisoissakin. Mökkimatkan ohella tehty reissu kisoihin tuotti tulosta, ja ensimmäinen luva tuli tuplana. Viimeiset lomapäivämme vietimme retkeilemällä, paikkaan palaamme ensi vuonna varmasti uudestaan! Kävimme myös veneilemässä, ja yksityisyydestä huolimatta Valoa kiinnosti vain lähistöllä olevat grilliritilät.

Syyskuussa aloitin opiskelut yliopistossa. Kävimme myös kuvauttamassa Valon, ja tulokset olivat onneksi hyvät. Agilityssa nousimme kakkosluokkaan.



Lokakuussa pohdin ihmisiä, jotka pitävät hallitsemattomia koiriaan vapaina ja pentutehtailua, joka ikävä kyllä nostelee päätään täällä koto-Suomessakin. Teimme myös retken Torronsuon kansallispuistoon, joka tarjosi upeat puitteet hyvälle päivälle. Agilityssa hommat menivät sekä päin putkea että ihan putkeen.

Marraskuu oli kuukausista rankin. Tein kellon ympäri koulutöitä. Kun vapaata oli, tein töitä, ulkoilutin Valoa ja ehdinpä pohtia koiran ravinto-asioitakin. Marraskuu oli ihan älyttömän rankka, mutta palkitseva. Marraskuussa työkaverini otti itselleen rescuekoira Pojun, joka alussa kiipeili seinille ja söi kaiken lampun varjostimista puhelimen latureihin.

Joulukuussa pääsin vihdoin ansaitulle lomalle. Kuun puolivälissä koulu loppui, ja jäljelle jäi enää työnteko. Kun jäin lomalle töistäkin, sain flunssan, jonka parissa olenkin sitten viettänyt lomapäiväni. Tarkemmin ajatellen flunssa on ollut ihan tervetullut; olen saanut oikeasti levätä.

Viime vuosi oli tapahtumarikas, raskas mutta ennen kaikkea onnellinen. Uskon, että tämä vuosi tuo tullessaan ihan uudet kujeet. Mitä ikinä tapahtuukin, toivon, että Valo pysyy matkassani tänäkin vuonna yhtä onnellisena kuin aina.