En ole aiemmin oikein edes tajunnut sitä määrää, kun suurin osa leluista on aina laatikossa. Lattialla vapaasti leikittävänä on aina kahdesta kolmeen lelua, joita vaihtelen välillä.
Tänään päätin käydä lelulaatikon kimppuun ja heittää huonokuntoisimmat lelunraadot pois.
Kun lelulaatikon kansi aukeaa, voi olla varma, että laatikosta löytyy paitsi leluja, myös yksi utelias karvakuono. Laatikon kannen saa laitettua kiinni tuollaisilla tarroilla, eikä Valo saa sitä itse auki. Se on kuitenkin oppinut työntämään kuononsa laatikon sivusta sisälle. Siinä se sitten seisoskelee aikansa, pää laatikossa, kuin piileskelevä strutsi.
Lelujen lisäksi löysin laatikosta myös kaikkea muuta sälää. Niin kuin pureskellun muovipullon, puolikkaan takin vyön sekä noin kuusisataa tennispalloa. Tennispallot jäivät, muut lähtivät.
Viimeiseksi kohtasin Leo leijonan. Leo on Valon ensimmäinen lelu, joka tuli mukaan kasvattajalta. Se on ylivoimaisesti kohdannut eniten kärsimystä kaikista Valon leluista. Olen operoinut sitä tiuhaan, ja vaikka sen selkämys on musta, häntä irronnut ja täytteet kadonneet, en vaan voinut heittää sitä pois.
Onhan se sitä paitsi vielä aika söpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti