Kevätkutina

Tänä aamuna linnut lauloivat, aurinko paistoi ja talvinen viimakin oli muuttunut lauhkeaksi tuulenvärinäksi. Minulle tuli sellainen pieni kutina, että kohta tulee kevät. Tässä minä sitten olen koko päivän unelmoinut keväästä ja kesästä, lämmöstä ja auringosta.

Vaikka talvikin on sinällään ihan ookoo ja arvostan vuodenaikojen vaihtelua, liputan silti lämpimien ilmojen puolesta. Silloin on yksinkertaisesti paljon mukavempaa mennä lenkille, kun ei tarvitse käyttää puolta tuntia pukeutumiseen ja riisuutumiseen saati sitten lumikokkareiden irrottamiseen Valon tassuista.



Niin. Näin tyytyväiseltä Valo näytti viime kesänä.

Kyllä Valo taitaa olla samanlainen kevätpörriäinen kuin minäkin. Silloinhan on kaikki tuoksut entistä vahvempina ulottuvilla. Siinä ihan nenän edessä, ilman lumeen porautumista. Ja jostain kumman syystä, lenkitkin tuntuvat pidentyvän, mitä pidemmälle kevääseen mennään.