Vuosi kastroinnista

Valon kastroinnista on kulunut jo reilu vuosi. Edellisen päivityksen kirjoitin puoli vuotta leikkauksen jälkeen, ja ajattelin tilanteen pysyvän samana hamaan tulevaisuuten asti. Ihan näin ei onneksi käynyt.

Olen saanut paljon kyselyitä kastrointiin liittyen ja ajattelin tämän postauksen toimivan hyvänä ponnahduslautana omien ajatusten peilaamiseen. Koitan siis kirjoittaa omat kokemukseni ja ajatukseni mahdollisimman rehellisesti, jotta kastrointia harkitseva voisi saada näistä jonkinlaista apua omaan päätöksentekoonsa.

Lähtötilanteemme ennen leikkauttamista oli aika perinteinen: narttukoirat kiinnostivat ihan hirveästi, eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään, kun piti vaikka treenata. Tuntui hölmöltä kiusata sekä itseään, Valoa että muita koiria, kun ratkaisu tilanteeseen oli olemassa.

Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen huomasin, kuinka Valon energiataso oli tipahtanut merkittävästi. Valo tuntui huomattavasti aiempaa löysemmältä ja laiskemmalta. Itkin tätä monet illat, mutta nyt, kun leikkauksesta on jo yli vuosi, on energiatasot nousseet samoihin lukemiin ja virtaa riittää taas ihan samalla tavalla. Valo on jopa alkanut taas piippaamaan iltaisin, vaikka se olisi kyllä saanut unohtuakin. Energiaa siis riittää, eikä merkkejä laiskuudesta ole enää näkyvissä.

Käytännössä Valo on täysin sama ja samanluonteinen koira kuin ennen leikkausta, mutta se pahin ongelma; kiinnostus tyttöihin, on heikentynyt selkeästi. Nykyään Valo pystyy jopa leikkimään koirien kanssa, aiemmin se oli vain astumisen yritystä. Valo pystyy myös keskittymään esimerkiksi lenkkeilyyn tai treenaamiseen ihan eri tavalla kuin aiemmin. Muut koirat eivät häiritse yhtään, vaikka vieressä treenaisi juoksuinen narttu.

Valon tilanne on siis tasaantunut merkittävästi ja mitään luonteenmuutoksia tai sen koommin ulkonäkömuutoksiakaan en ole huomannut.

Ruokahalu sen sijaan on kasvanut ihan älyttömiin mittasuhteisiin ja saa olla huipputarkkana, ettei koira lihoisi turhaan. Ruoka maistui jo aiemmin hyvin, mutta nyt Valo ei malttaisi edes lähteä lenkille, jos joku on keittiössä. Muiden kokemusten perusteella tämä taitaa olla aika yleinen leikkauttamisen jälkiseuraamus. Valon paino ei kuitenkaan ole noussut kuin kilon, sillä olemme vähentäneet ylimääräiset herkut lähes nollaan ja olleet supertarkkoina nappulamäärissä. Kunhan nykyiset nappulat loppuvat, on ajatuksissa myös ruokavalion muutos entistä proteiini- ja rasvarikkaampaan ruokaan, sillä uskon, että muutos auttaisi pitämään Valon kylläisempänä pidempään.

Leikkauksen vaikutukset näkyivät Valossa pitkään, mutta nyt ne ovat onneksi tasaantuneet. Tuttuni aussie oli kastroitavana samaan aikaan kuin Valo, ja sillä ei huomattavia muutoksia tullut ollenkaan. Aika tapauskohtaista taitaa siis olla, mitä vaikutuksia kastrointi tuo tullessaan.

Jos harkitset kastrointia, suosittelen sitä oman kokemukseni perusteella ehdottomasti. Tosin mielestäni isolle toimenpiteelle tulee olla hyvä syy: jos koiralla tai sinulla ei ole suuria ongelmia, voi kastrointi olla turhaa. Vaikka leikkaus on rutiinitoimenpide, liittyy siihen aina riskinsä - ja toki myös toipilasaika, joka ainakin meillä oli aika kauheaa.

Mutta jos koiran käytös on oikeasti häiritsevää, ja sellaista mihin kastrointi voisi auttaa, kannattaa sitä ehdottomasti harkita. Meillä päätös oli oikein onnistunut.