Ei enää askeltakaan

Olen pääosin melko leppoisa koiranomistaja, ja ihminen ylipäätään. En provosoidu kovin herkästi ja yritän aina nähdä asioiden parhaimmat puolet. Mutta on yksi asia, mistä en löydä mitään hyvää.

Vapaana juoksevat koirat, joita omistaja ei hallitse yhtään.

Viime aikoina lähes joka pusikon takaa on tuntunut hyökkäävään päälle irtokoira. Jopa agilityn parissa jotkut koirat juoksevat päälle samaan aikaan kun itse yrittää harjoitella rataa.

Mikä siinä oikeasti on? Miksei voida pitää omaa koiraa hihnassa ja seurata tiivisti sen menoja, jos tietää ettei se ole hallinnassa? Agilityssä minusta on vähintäänkin arveluttavaa, että tällaiset koirat edes ovat mukana treenikentällä, riekkumassa vapaana ja valmiudessa hyökkäilemään muita koiria kohti.

Valo on aina ollut herkkä, ja se ottaa muiden koirien hyökkäilyt sydänjuuria riipaisevana. Siksi minua niin ärsyttääkin.



Eikä aina ehdi reagoimaan tarpeeksi nopeasti, jos vieressä treenaava irrallaan oleva koira päättääkin ärähtää Valolle. Tai jos lenkillä täysin puskan takaa päälle syöksyy koira.

Silloin tekisi mieli ärähtää itsekin. Tai edes todeta, että nyt vähän skarppausta kiitos. Mutta usein olen niin häkeltynyt, etten saa sanotuksi mitään. Eikä toinen puolikaan sano juuri mitään. Se suututtaa vielä enemmän. Eivätkö he aio edes pyytää anteeksi? Eivätkö he näe, miten omaa koiraani pelottaa? Mikseivät he tee mitään?

Ymmärrän, että tilanteita halutaan treenata. Mekin pidimme Valoa pentuna vapaana, vaikka se ei silloin vielä totellutkaan täysin. Mutta tiesimme rajamme. Valtasimme pikkuhiljaa suurempia alueita, sellaisia, missä oli yhä enemmän myös muita koiria ja ihmisiä. Enkä koskaan kokeilisi pitää koiraa vapaana yleisellä alueella, jos tietäisin, että se on aggressiivinen.

Monet ottavat nämä tilanteet paljon leppoisammin. Jos koira vähän ärähtää toiselle ja käy kiinni, niin mitäs sitten? Eihän siinä kuinkaan käynyt. Minusta kyseessä on kuitenkin vakava asia. Näen omin silmin, miten raskaasti Valo ottaa sellaiset tilanteet. Tunnen koirani ja tiedän, että sitä pelottaa vielä pitkään.

Ja yhtä vakava asia se on myös toisella puolella. Koska loppupeleissä, voiko toisten koirien päälle hyökkäilevä koira olla itse kovin onnellinen? Tilannetta voi mielestäni verrata koulukiusaamiseen. Pahin olo on oikeastaan sillä, joka kiusaa.

Siksi esitänkin toiveen jokaiselle, jonka koira on joskus hyökännyt toisen päälle. Harjoittele, mutta harjoittele hallitusti. Kun muita on lähellä, pidä koirasi kiinni. Äläkä päästä sitä askeltakaan lähemmäksi minun koiraani.