Oletteko te törmänneet omien koirienne kanssa sellaiseen ilmiöön kuin uteliaisuus?
Noin yleensä uteliaisuus koiralla on minusta oikein hyvä ominaisuus. Uusia temppuja on helpompi opettaa, asioihin tutustuminen nopeutuu ja metsäretkistäkin tulee mielenkiintoisempia.
Mutta on siinä varjopuolensakin.
Valo on ihan mahdottoman utelias ja tuleekin siksi aina katsomaan, jos teen jotain vähänkään erityistä. Jos esimerkiksi avaan lattiatasolla jonkin laatikon, Valon nenä on siellä ennen kuin minä ehdin löytää tarvitsemani. Tai jos vaikka parsin rikkimenneitä vaatteita, Valo tunkee kuononsa lähes neulaan kiinni. Ja jos vien roskia, Valon pitää päästä mukaan katsomaan, mihin ne roskat menevät.
Ilmiö on tuttu myös ulkona. Marjoja poimiessa Valo tulee ihan viereen ja nuohoaa sitten juuri edestäni kaikki mustikkapuskat. Ja kun vaihdan paikkaa, Valon täytyy päästä katsomaan, mitä juuri siinä paikassa sitten on.
Aiemmin imurointikin oli hankalaa, kun Valo seisoi ihan imurissa kiinni ja tutki, että mitä minä sillä oikein teen. Yksityisyys ja omassa rauhassa tekeminen on Valolle harmaa alue, jonne se ei mielellään astu. Se haluaisi tehdä kaiken yhdessä.
Enpä keksi kovin helposti montaa muuta, keitä lattioiden kuuraaminen kiinnostaisi samalla intensiteetillä.
 |
| Mitä sää nyt teet? |
Ai että ollaanko törmätty? Meillä on _täsmälleen_ samanlaista toimintaa! Joku kerta Magin peruna jää vielä hiirenloukkuun kiinni, kun tarpeeksi monta kertaa työntelee nokkaansa mielenkiintoisiin paikkoihin. :D
VastaaPoistaMiten en ole yhtään yllättynyt :D Hiirenloukkuylläreitä odotellessa!
PoistaNiin totta ja tuttua tämä täälläkin :) usein sanonkin että me harrastetaan koiran kanssa näyttelyitä, agilityä ja ruuanlaittoa. Varsinkin tuossa viimeisessä on motivaatio kohdallaan. Pitää vaan aina muistaa pyyhkäistä lattialta muutama desi kuolaa kun ruokashow ohi ;)
VastaaPoista:D Ruuanlaitto taitaa kyllä olla aika monen koiran lemppariharrastuksia!
Poista