Kylmä vesi, kuuma koira

Olimme taas viime viikonlopun mökillä. Syksy on selvästi saapunut, sillä järvivesi on muuttunut aivan järkyttävän kylmäksi! Uimaan piti silti päästä, tietenkin.

Koska Valo ei vieläkään ole täysin myyty koko uimisidealle, päätin mennä Valon tueksi itsekin veteen. Kun heitin lelun (hups, se olikin dami... onneksi emme harrasta noutamista!) ensimmäistä kertaa vähän syvemmälle veteen, Valo jäi rannalle uikuttamaan.

Lopulta kannoin 20-kiloisen, hiukan hysteerisen hurtan niin syvälle, ettei sen tassut yltäneet enää pohjaan. Valo kääntyi ensin rantaa päin, mutta kun käänsin sen ympäri, se alkoi uida kohti lelua.

Tämän jälkeen Valo nouti lelua ihan itse, mutta kävi joka hakureissun jälkeen kuivaamassa itsensä rannalla. Lisäksi, valomaiseen tapaansa, se piippasi kovaan ääneen aina itse uimisen ajan. Naapuritkin varmaan jo ihmettelevät, että mitä ihmettä mökillämme oikein tapahtuu.


Silti Valo palasi aina veteen, hakemaan lelua yhä uudestaan.

Ja näyttipä se aika tyytyväiseltä itseensä, joka kerta kun oli onnistuneesti noutanut lelun vedestä.