Kotona taas

Rantauduimme eilen iltapäivällä takaisin kotomaahan. En ole koskaan ennen nähnyt Valoa niin innostuneena kuin eilen, kun tulimme kotiin. Se itki, vinkui ja juoksi ympyrää, vaikka se on aiemminkin ollut pidempiäkin aikoja hoidossa.

No, ehkä minulla ja M:llä saattoi olla jonkinlainen vaikutus Valoon. Me taisimme myös juosta vähän ympyrää.

Hoitopaikan löytämisessä on muuten aina oma järjestelynsä. Tällä kertaa se oli onneksi luvattoman helppoa, kun Valo pääsi M:n vanhempien luo. Se on muutenkin Valon ykköshoitopaikka.

Sinänsä voisi luulla, että hoitopaikan löytäminen olisi helppoa. Meillä on kuitenkin vain yksi koira ja sekin on tuollainen suhteellisen söpö ja kiltti hauva, eikä mikään vaativampi tai "pelottavampi" rotu.

Valo on kuitenkin sen verran villi touhukas, että sitä ei voi ihan minne vain viedä. Hoitajan pitäisi jaksaa ulkoilla melko reippaasti joka päivä. Tämän takia emme ole vieneet Valoa hoitoon esimerkiksi äidilleni, joka kyllä on kovin koirarakas mutta tuskin pysyisi Valon vauhdissa mukana.

Koirahotellejakaan emme ole koskaan testanneet. Vaikka paikka vaikuttaisi luotettavalta, sitä ei kuitenkaan koskaan tiedä, että mitä siellä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Olen ehkä vähän liian vainoharhainen... Ehkä sellaista voisi kuitenkin kokeilla.

Mutta ei vielä ensi kerralla.