Vahtivuoro

Keittiö ei ole mikään Valon lempipaikka. Valo nukkuu mielummin jopa kylpyhuoneessa kuin keittiön matolla. Mutta on yksi aika, milloin keittiöstä tulee maailman paras paikka. Nimittäin ruoka-aika.

Ruoka-aikaa ennen seuraa pakollinen vahtihetki. Laitan Valon nappuloihin yleensä vettä ja öljyä ja annan sen sitten muhia hetken ennen kuin annan sen syötäväksi. Tätä toimitusta seurataan nappulantarkasti. Kun laitan kipon keittiöntasolle odottamaan, jää Valo vahtitehtäviin siihen asti, kunnes se saa syödä. Siis vaikka minä menisin suihkuun tai alkaisin lukemaan tenttikirjoja, jää Valo keittiöön vahtimaan ruokaansa.

Siellä se sitten istuu pimeässä ja odottaa.

Koiran ravinnon ABC

Koiran ravintoasiat eivät kiinnostaneet minua vielä kovinkaan paljon Valon pentuaikana. Syötimme sille ensimmäisen vuoden kasvattajan suosituksesta Royal Caninin pentunappuloita. Sen jälkeen ravintoasiat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän, mutta vieläkään en ole täysin perillä kaikista yksityiskohdista. Pienen lisäraapaisun sain asiaan viime viikonloppuna, kun kävimme agilityseuramme kanssa kuuntelemassa luennon harrastuskoiran huollosta.

Harrastuskoiran hyvinvointi pohjautuu neljään tekijään: ravintoon, kunnon ylläpitoon, vammojen ennaltaehkäisyyn sekä hierontaan. Ravinto on näistä tärkein. Pääravintoaineet koiralle ovat vesi, proteiini, rasva, hiilihydraatit, vitamiinit ja kivennäisaineet.

Rasva on koiran tärkein energianlähde. Välttämättömät rasvahapot ovat omega-6 ja omega-3, joista kannattaa myös huomioida niiden keskinäinen suhde. Hyvä suhde oli luennoitsijamme mielestä 2:1. Usein ruuissa on kuitenkin omega-6:sta huomattavasti enemmän kuin tuplat. Rasvaa tulisi kotikoiralla päivän ruuasta olla noin 35 % kalorimäärästä, aktiivisempina päivinä rasvaa voi olla 40 %. Päivän kestävissä metsästyskisoissa tai paimennuksissa koira voi tarvita jopa puolet päivän ravinnostaan rasvan muodossa.

Proteiinit kantavat myös isoa roolia ja kotikoiralla 30-35 % kalorimäärästä pitäisi tulla proteiinista. Proteiinin puute voi johtaa esimerkiksi ruokahaluttomuuten, väsymykseen, ihon kuntoon ja lihasten katoamiseen.

Ja sitten hiilihydraatit. Ne eivät ole koiralle mikään välttämättömyys, sillä koira ei saa niistä oikeastaan muuta irti kuin energiaa. Hyvänä muistuksena tuli ainakin itselleni se, että jos koira on herkkä lihomaan, kannattaa ruuasta vähentää rasvan sijaan hiilihydraatteja ja lisätä proteiinia. On myös tutkittu, että koiran kestävyys- ja suorituskyky on korkeampi, kun rasvan osuus on korkeampi verrattuna siihen, että hiilihydraattien osuus olisi suuri.

Entä mitä asioita kannattaa huomioida koiranruuan valinnassa? Minkälainen kuivamuona on hyvä? Alla pieni tarkistuslista, jolla pääsee jo melko pitkälle. Lihavoituna olevat asiat ovat niitä parempia vaihtoehtoja.

1. Tarkista proteiinin määrä ja lähteet. (Kasvi- vai eläinperäisiä proteiineja?)
2. Tarkista rasvan lähteet ja määrä. (Kasvi- vai eläinperäisiä rasvoja?)
3. Tarkista hiilareiden lähteet ja määrä. (Riisiä, viljaa, maissia, soijaa vai bataattia ja perunaa?)

Kuivanappuloissa proteiinin ja rasvan määrä lukee suoraan paketissa, mutta koska ruuassa on myös kosteutta, tulee määrä laskea ruuan kuiva-aineista, jotta saadaan oikea suhde.

Esimerkiksi Valon lempparissa Jahti&Vahti Kana ja riisi -ruuassa proteiinipitoisuus on 25 % ja kosteus 9 %. Tästä saadaan proteiinin määräksi (25/91 * 100 =) 27,5 %. Samalla tavalla voidaan laskea myös rasvan osuus, joka kyseisessä ruuassa on (13/91 * 100 =) 14,3 %. Tuhkan osuutta ei tämän paketin kyljessä lue, mutta se on yleensä 5-8 %. Tässä laskin sen olevan 7 %, joten hiilihydraattien osuudeksi jää massiiviset 50,7 %, siis yli puolet! Tämä ei siis olekaan ihan niin hyvä ruoka kuin olin jostain syystä ajatellut.

Koko ravintoasiasta puhuttaessa mielestäni on silti hyvä muistaa, että jokainen koira on yksilö. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Monet koirat elävät täysipainoisen elämän markettimurkinalla, toiset pärjäävät vain barffilla. Ruokapussista löytyvä tieto ei siis aina kerro koko totuutta. Koiran kyljet kertovat totuuden paremmin kuin pussin kylki.

Asiasta vielä kuivanappulaan, pohdinnassa on nappuloiden vaihto johonkin laadukkaampaan, mutta silti kohtuuhintaiseen ruokaan. Mitä te syötätte koirillenne? Onko teillä suosituksia? 

Ihan hiljaa

Valo on pienestä pitäen ollut todella kiltti koira. Se haluaa tehdä kaiken hyvin, pahoittamatta kenenkään mieltä. Ja sehän on hirvittävän mukavaa.

Esimerkiksi agilityssa Valo vie lelunsa vuorotellen jokaisen lähistöllä olevan ihmisen luo, jotta kaikki saisivat leikkiä tasapuolisesti.

Ja jos sillä on hätä, se ei hauku eikä vingu, vaan menee seisomaan ulko-oven edustalle. Siinä se odottaa, että sitten kun vaan jollain on aikaa, niin mä voisin käydä pihalla. Ja jos Valon mökillä päästää ulos, se tulee sisälle halutessaan taas ulko-oven eteen seisomaan. Se seisoo siinä ääntä päästämättä niin kauan, kunnes joku tajuaa päästää sen sisälle.

Kerran ollessamme kavereiden luona kylässä, Valo jäi puoleksi tunniksi pimeään vessaan. Valo oli kaverini huomaamatta seurannut häntä vessaan, ja jäi sitten sinne loukkuun. Valo ei taaskaan ilmoittanut olemassaolostaan mitään, odotti vain.

Hiljainen odottelu on erikoista myös siksi, koska yleensä Valo on meidän taloudessa se kaikista puheliain. Se mörisee, huokailee, vinkuu ja ulvoo. Paitsi silloin, kun se oikeasti tarvitsisi jotain. Ja niin tyytyväinen kuin minä olenkin siihen, että Valo käyttäytyy kauniisti, on tämä silti jotenkin sydäntäraastaavaa.

Kyllä puoliaan saa pitää. Ja jos sinut unohdetaan vessaan, siitä saa älähtää.

Joskus kaikki voi mennä myös hyvin

Olimme Valon kanssa viime viikonloppuna agilitykisoissa.

Kisoja edeltävät treenit eivät menneet kauhean hyvin, ja panikoin kisoissakin, että mitä jos se taas menee putkeen tarpeilleen. Se kuva piirtyi verkkokalvooni ilmeisesti sitten pysyvästi. Hirveän kiva. Teimme tämän takia ennen kisoja pitkän lenkin, jonka takia onnistuin missaamaan ensimmäisen radan kohdalla rataantutustumisen.

Ei ollut kauhean hyvät fiilikset ei. Mutta sitten ajattelin, että piru vie. Meni syteen tai saveen, keskitytään pariin hankalaan kohtaan ja katsotaan mitä tulee. Kunhan tehdään hyvällä menolla.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että hyvä meno tarkoitti myös melko hyvää suoritusta. Toisella radalla keskityin nopeuttamaan tempoamme, joka osaltaan onnistuikin.

Molemmat radat olivat virheettömiä, mutta ensimmäiseltä radalta tuli vajaa kaksi sekuntia yliaikaa. Toisella radalla olimme nopeampia: ykkössija ja ensimmäinen luva kakkosluokasta napsahti taskuun.

Kyllä maar olen vain tyytyväinen!

Videoita jälkikäteen katsoessani tulee kyllä mieleen ihan hirvittävästi korjattavaa. Mutta siihen päivään ja hetkeen, ne suoritukset riittivät oikein hyvin.

Sehän meni ihan putkeen

Viime sunnuntain agilitytreenit menivät ihan putkeen. Siis eivät ollenkaan, mutta sitten kuitenkin.

Juu, olen ihan tarkoituksella näin kryptinen. Hävettää nimittäin vieläkin sen verran, etten tiedä pitäiskö tätä julkistaa vai ei. Mutta ihmisiä - ja koiria - tässä vain ollaan, eikö?

Treenamme sunnuntaisin heti aamusta. En käynyt kotona lenkillä, koska ajattelin ehtiväni lenkkeillä Valon kanssa hallin luona. Meillä tuli kuitenkin kiire, kun treenikaverini oli myöhässä sovitusta noutoajasta. Aikaa varsinaisesti ulkona lämmittelylle ei siten ollut oikeastaan ollenkaan, mutta ehdin kuitenkin päästää Valon - molemmille - tarpeilleen.

Sitten alkoivat treenit. Jakauduimme kolmen ryhmiin ja minä kokeneimpana aloitin treenit. Valo oli innosta piukeana ja pissasi alleen heti ensimmäiseksi. Se ei ole koskaan aiemmin tehnyt niin. Ei edes meidän kesätreenikentällä, joka on ulkona. Tästä viisastuneena olisi tietysti pitänyt viedä se ulos, mutta ajattelin että se oli siinä ja jatkoimme treenejä. Ohjasin Valon putkeen ja ihmettelin, kun sitä ei kuulunut sieltä pois. Ja sitten huomasin, että sehän vääntää torttua, putken sisälle!

Voi hyvä taivas, että minua hävetti, kun ängin putken sisälle kakkapussin kanssa. Tässä sitä treenaataan neljättä vuotta enkä edes tajua ulkoiluttaa koiraani. Valon vikana en tätä pidä, sillä se ei ollut mielenosoitus, vaan puhdas hätä. Vaikka, olisihan se kyllä voinut ilmoittaa hädästään. Tosin minäkin olin niin treenifiiliksissä, ettei siinä mitään signaaleja katsottu. Edellisillan lenkki jäi tyngäksi ja aamun lenkki jäi välistä. Ennen treenejä sillä oli kaksi minuuttia aikaa tehdä tarpeensa. Olisihan siitä jotain johtopäätöksiäkin voinut vetää, esimerkiksi jo ennen treenejä.

Tämän jälkeen vein, jokseenkin hysteerisenä, Valoa ulos joka viides minuutti. Treeneistä ei meinannut tulla mitään kun pelkäsin, että kohta se taas lorauttaa.

Reagoin tähän niin vahvasti varmaan sen takia, että en ollut tajunnut, miten koira voi kesken radan keskittyä mihinkään muuhun kuin radan suorittamiseen. Olen ajatellut, että sellaiset koirat ovat joko huonosti koulutettuja tai niitä ei suoraan sanottuna vain kiinnosta tarpeeksi.

Mutta eihän se niin mene. Ihmisiä ja koiria tässä totisesti ollaan. Ja sainpahan hyvän opetuksen: vie koira aina tarpeilleen ennen treenejä.

Koira häkistä on kuin sika säkistä

Vaikka pentutehtailu jo sanana nostaa niskavillani pystyyn, täytyy myöntää, että en Valon hankkimisen aikoihin ollut siitä niin tietoinen kuin olisi pitänyt olla. Onneksi maalaisjärkeni kuitenkin toimi ja saimme terveen koiran kunnolliselta kasvattajalta.

Kaikilla ei harmi kyllä käy yhtä hyvin. Pentutehtailu elää ja voi hyvin, myös Suomessa. Tämä oli aiemmin varsinkin itselleni yllätys. Kuvittelin pentutehtailun olevan ongelma nimenomaan ulkomailla. Totuus on kuitenkin se, että pimeät markkinat jylläävät myös täällä koti-Suomessa.

Miksi niitä tehtailtuja pentuja ei sitten kannata ostaa? Ostamalla sellaisen pelastat kyseisen koiran, eikö? Vastaus on mielestäni melko yksiselitteinen. Ostamalla yhden teet vain tilaa toiselle.

Ja vaikka pennut pääsisivätkin parempiin oloihin, ei ole syytä unohtaa niiden vanhempia, jotka joutuvat elämään käsittämättömän huonoissa oloissa. Emot ovat pelkkiä synnytyskoneita eikä niitä usein kohdella elävinä ja tuntevina eläiminä.

Pimeät pennut ovat usein myös sairaita. Pahimmassa tapauksessa niillä on jokin tarttuva tauti, kuten ihmisiäkin tappava rabies. Suomessa rabiesta ei esiinny, mutta laittomasti maahan tuoduilla koirilla on esiintynyt raivotautia. Myös muita ongelmia saattaa syntyä. Vaikka pennut olisi rokotettu, on pimeiden pentujen vanhempia harvoin hoidettu asiallisesti eikä vanhemmista aina ole tietoa. Koiran vanhemmat saattavat olla toistensa lähisukulaisia. Tehtailijat kaupittelevat pentujaan useasti myös niiden ollessa reilusti alaikäisiä luovutukseen. Halpa pentu saattaa siis muuttua älyttömän kalliiksi, kun sitä joutuu oireiden takia viemään lääkäriin ja hoidattamaan ties mistä. Eikä ole kovin harvinaista, että pentu ei hoidosta huolimatta selviä.

Miten välttää pentutehtaalta ostaminen?

Pimeiden pentujen kauppa käy: ihmiset ostavat niitä joko tietämättömyyttään, laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään. Moni kuvittelee pentutehtailun tarkoittavan hämäristä tiloista ostettavaa likaista pentua, jonka omistaja ruoskii koirat verille. Aika usein pentutehtailija voi kuitenkin vaikuttaa varsinkin alussa ihan hyvältä kasvattajalta.

Ikäviltä tilanteilta välttyy niin maalaisjärjen, perusteellisen selvittelyn kuin kriittisyydenkin avulla. Kysele, ihmettele ja vaadi päästä käymään ja näkemään myös sisarukset, emo ja mahdollisuuksien mukaan myös pennun isä. Tutki pentu ja tarkasta sisarusten ja emon kunto. Tehtailija saattaa suostua yhteen tapaamiseen ennen ostoa, mutta toiseen tapaamiseen hermot harvemmin riittävät. Välillä pentutehtailijat sopivat tapaamiset muualle kuin sinne, missä koirat oikeasti asuvat. Tästäkin voi koittaa etsiä merkkejä. Kunnon kasvattaja antaa myös ostajalle aikaa päätöksentekoon ja kysyy itsekin paljon kysymyksiä sinulta, sillä kasvattaja haluaa pentunsa päätyvän hyvään kotiin. Tehtailija taas haluaa tehdä nopeat kaupat, ennen kuin epäilykset heräävät.

Pentutehtaiden tuotoksia kaupitellaan yleensä selvästi rotukoiria halvemmalla netin ilmaispalstoilla. Jos siis hankit koirasi vaikkapa tori.fistä, ole erityisen tarkka. Osallistuin vuosi sitten seminaariin, jossa sanottiin yli 80 % ilmaispalstoilla myytävistä koirista olevan pentutehtaalta kotoisin. Aika hurja luku. Ja vaikkei se pitäisikään paikkaansa, kannattaa ilmaispalstojen kanssa kuitenkin olla varuillaan. Myös prepaidnumero on pentutehtailijan tunnusmerkki. Vaikkei prepaidi missään nimessä ole este hyvälle kasvattajalle, on se hälytyskello jo entuudestaan epäilyttävässä tapauksessa.

Kuuntele siis vaistojasi. Jos jokin tuntuu olevan pielessä, hyvin usein niin myös on. Jos epäilet pentutehtailua, ota yhteyttä alueesi kaupungin- tai kunnaneläinlääkäriin, valvontaeläinlääkäriin tai eläinsuojeluvalvojaan. Se on ainoa tapa, jolla voit vaikuttaa asiaan hyvällä tavalla. Ostamalla pentutehtaan tuotoksen tuet pentutehtailua, vaikka aikeesikin olisivatkin hyvät. Enkä väitä, että se olisi helppoa. Tottakai pentutehtailta tulevia pentuja säälii, ja ne haluaisi viedä kotiin turvaan. Järkevästi ajatellen pimeän pennun ostaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä teko. Eikä sääli auta ketään.

Vaikka pentutehtaan koira voi aluksi tuntua helpolta hankinnalta, on se lopulta kaikkea muuta. Ole siis järkevä: älä tue pentutehtailua.

Minkälaisia mietteitä teillä on pentutehtailusta? Oletteko samoilla linjoilla kanssani? Onko kukaan törmännyt pentutehtailijaan?

Syvällä suossa

Viisi tuntia luonnossa. Hyvältä päivältä ei paljon muuta tarvita.

Torronsuon kansallispuisto tarjosi upeat puitteet päiväretkelle. Ja niin, siinä kun sitä hyppii mättäältä toiselle ja yrittää päästä kuivana perille, ei aikaa ylimääräiselle ajattelulle oikeastaan ole. Askel askeleelta, suo imaisi kaikki huolet mukanaan. Milloinhan se raportti piti palauttaa? Swoosh. Muistinko ilmoittautua tenttiin? Swoosh. Milloin ehdin Valon kanssa treenaamaan? Swoosh. Lopulta kaikki ajatukset kirkastuivat ja sitten ne kaikkosivat kokonaan. Jäljelle jäi vain luonto.

Ja Valo, voi pieni touhu-tolleri Valo. Se juoksi koko viisituntisen punanokka täristen. Kun pääsimme lopulta takaisin autoon, Valo käärityi häntäänsä ja minä takaisin selkiytyneisiin ajatuksiini.

Ei huono.